Everstin piilo

Olen jo moneen kertaan miettinyt Pellossa töissä ollessa, että mikä ihme on tuo Everstin piilo, jonne tien laidasta osoittaa kyltti Juoksengin kohdalla. Kirosin myös korkeaa Ratasvaaraa töiden lomassa moneen kertaan, se nimittäin vei puhelimesta ja mittalaitteesta kuuluvuuden, ja ajattelin, että sen päältä voisi olla hienot maisemat. Torstaina päätin sitten käydä kiipeilemässä ja katsomassa Everstin piiloa, joka osoittautui luolaksi kallioisen vaaran kyljessä.

Ensimmäinen reitti Everstin piilolle lähtee heti Ratasjärvelle kääntyvän tien alusta, siitä piilolle tulee matkaa noin 3km. Mulla ei kumminkaan huvittanut kävellä töiden lisäksi vielä 6km lenkkiä, joten ajelin Ratasjärventietä eteenpäin, kunnes tuli uusi kyltti Everstin piilolle. Tästä oli matkaa piilolle noin 500m ja vaaran päälle 700m.

Reitti on melkoisen jyrkkä, koska kuten sanoin, vaara on kallioinen ja melkoisen korkea. Ensin reitti oli kapeaa polkua, ja muuttui jossain vaiheessa portaiksi. Hengästyminen tuolla reitillä on kyllä ihan takuuvarma juttu. Piilolle nousi portaat ensin ylös ja sitten laskeuduttiin portaita pitkin alas luolaan. Ihan jännän näköinen paikka, mutta mie en luolaan mennyt, koska mulla kammottaa kaikenlaiset onkalot ja ahtaat paikat.

Everstin piilon nimi tulee tosiaan siitä, että talvisodan jälkeen Ragnar Nordström -niminen eversti joutui lähtemään maanpakoon Ruotsiin, koska Valpo (Valtiollinen poliisi), jahtasi häntä asekätkennän, kommunismin vastaisen toiminnan ja saksalaissuhteiden takia, joita hän oli harjoittanut toisen maailmansodan aikaan. Matkalla Ruotsiin hän joutui piileskelemään metsissä ja tämä luola oli yksi everstin piilopaikoista.

Vaaran päältä oli todella hienot maisemat Ratasjärvelle ja pitkälle Ruotsin puolelle asti. Tornionjokeakin näkyi vähintään kymmenisen kilometriä, jos ei vähän enemmänkin. Tosi vaikuttavan näköiset maisemat kyllä ja ihmettelinkin, miksi reitti oli niin huonokuntoinen, koska kävijöitä tuolla voisi hyvinkin olla, jos tuosta paikasta tiedettäisiin vähän enemmän.

Kuulin Pellossa kahvilla istuskellessani, kun viereisessä pöydässä ihmiset miettivät, että mitähän sitä keksisi Pelloon, että sinne saisi enemmän turisteja ja kulkijoita muutenkin. Samaan aikaan kuitenkin nämä luontoreitit ränsistyy, eikä tuonnekaan kukaan keksi mennä kuin sattumalta. Myöskään opastekylttien, -taulujen ja -tolppien kunto ei ihan vakuuta, välillä kävi mielessä, että olenkohan edes menossa oikeaan suuntaan. Ei sinne silti eksymään pääse ja suosittelen käymään jo maisemienkin takia. :)

Sumua ennen hellettä

Tällä viikolla on kyllä helteet hellineet tosi mukavasti, tai hellineet ja hellineet. Ei niitä töitä niin kauhean nautinnollista ole tehdä helteessä. Kaikesta huolimatta töitä on tehty ja kylmän sumuiset aamut onkin olleet parasta työaikaa. Napsin tuossa yhtenä aamuna kuvia työmaan vierestä ja nämä on sitten sieltä.

Paljon on tullut mietittyä myös tätä omaa alaa ja opiskelua. Ajattelinkin hakea ensi keväänä opiskelemaan ja nyt ilmoittautua avoimen yliopiston kursseille, niin saan vähän käsitystä tuosta opiskelusta. Ehkä siitä on myös hieman apua pääsykokeita ajatellen ja ainakin, jos pääsisin kouluun sisään, olisi mulla jo jokunen opintopiste kasassa. Pääsykokeisiinhan täytyy lukea yksi kirja, jossa on viisi tutkimusta, ja muistaa sieltä käytännössä kaikki tieto jokaista vuosilukua myöden...

Nyt kuitenkin työt jatkuu vielä 1,5kk ajan ja pääsen katselemaan lisää tätä meidän maakuntaa.. ;)

Ihana sunnuntai

Kävin tänä aamuna vähän kuvailemassa, kun heräsin jo seitsemältä. :) Nappasin kameran kainaloon ja koiran hihnaan ja lähdin katselemaan sopivia kuvauskohteita. Pikkulintuja, sorsia ja orava eksyivät kameran linssin eteen. Sunnuntaiaamujen tunnelma on kaupungissa aivan ihana, rakastan sitä rauhaa ja hiljaisuutta, mikä silloin on. Kaupungissa se tuntuu vielä niin erilaiselta, kun normaalisti sitä vilinää riittää enemmän tai vähemmän.

Käytiin tänä viikonloppuna Wanhoilla markkinoillakin, josta löytyi meille molemmille uudet käsityönä tehdyt kahvimukit ja Henkalle synttärilahjaksi puukko (käsityötä sekin). Kuvia ei vaan tullut otettua, vaikka tarkoitus oli. Siellä nimittäin on osa myyjistä panostanut pukeutumiseenkin aika hienosti!

Myös Oikaraisella käytiin syömässä minun synttärikakkua vähän etukäteen, kun tiistaina olen kuitenkin Pellossa rämpimässä radan varressa. Siskot oli tehneet tosi hienon ja ennen kaikkea herkullisen kakun. <3 Synttärilahjaksi sain vielä kaiken lisäksi muumimukin ja Henkalta ihanat korvikset. Tuntuipas kivalta. :)

Syksy hiipii hiljaa

Syksy alkaa pikku hiljaa lähestyä ja mie oon niin onnellinen siitä! Tykkään syksystä ihan hirveästi, syksyn raikkaat sumuisen aurinkoiset aamut, punertava auringonpaiste ja syksyn tuoksu on ihania. Olen ihan ehdottomasti elokuun lapsi ja rakastan niin lämpimiä päiviä kuin niitä syksyyn viittavia kylmempiä aamuja.

Tässä yhtenä päivänä otin kameran mukaan meidän pienelle aamulenkille, joka Tessun kanssa joka aamu suoritetaan. Oli kyllä taas niin nätti ilma, että ei toista. Olen joskus miettinyt, että miksihän mulla ei kesästä ole koskaan kuvia samalla tavalla kuin vaikka syksystä, mutta ehkä ne kesäsäät ei vaan innosta samalla tavalla.

Raikkaat syysaamut on vaan jotain niin ihanaa. ♥