Vastaushaaste vai mikä onkaan

En ymmärrä miksi ihmisen pitää olla niin riippuvainen sokerista? Ja mässätä sitä pahaan oloon asti.

Viikko sitten päätin tehdä muutoksen. Oltiin jo lähdössä mökiltä, mutta päätettiinkin löysätä pipoa koirien suhteen ja rentoutua yksi päivä kunnolla. Kannatti!

Päivän paras juttu on ehdottomasti aamu. Aurinkoista syysaamua parempaa ei vaan ole. Jooga teki myös aamulla niiin hyvää!

Muistan ikuisesti lapsuuden kesät ja sen vapauden tunteen, mikä silloin oli, kun poljettiin pyörillä keskellä yötä mökille kavereiden kanssa.

Noloa myöntää, mutta vaikka väitän olevani siisti ihminen ja Tykkään siivoamisesta, meillä on usein melko sotkuista ja tavarat ihan missä sattuu.

En osaa päättää tilaisinko uusia vaatteita Sportsdirectiltä vai en. Ja myisinkö Canonin vai en.

Ärsyttävintä on se, kun tulen pennun kanssa pihalta, ja se pissaa sisälle, koska ulos ei ole kaikelta touhuamiselta ehtinyt...

Tekisi mieli lähteä käymään kotikotona ja olisi ihanaa nähdä myös siskoja!

Minusta on söpöä kun mies lässyttää koirille ja nimittää niitä meidän lapsiksi. Miten niin vauvakuumeisia ihmisiä (H ei ehkä myönnä).

Viime aikoina elämä on tuntunut tosi kivalta. On ollut jotenkin tosi rento olo kaikinpuolin.

Salainen taitoni on kyky rymytä jatkuvasti, kaadan jatkuvasti jotain tai tiputtelen esineitä jostakin. Koirat osaa jo maastoutua hyvissä ajoin, kun jokin homma näyttää epäilyttävältä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi se, että elettäisiin onnellisina ja terveinä.

Hävetti kun koira rupesi pimeällä haukkumaan pihaan tulevalle ihmiselle ja mie vielä suutuin sille (koiralle siis).

Minulla on pakkomielle tarkistaa ovesta ulos mennessäni moneen kertaan, että onhan avaimet mukana.

Söin tänään jogurttia, marjoja ja mysliä.

Kaikista pahinta on pelätä, että jotain pahaa sattuu jollekin läheiselle. Pelkään nykyään aina.

Olenko ainoa, jonka mielestä syksyn sateisen hämärissä päivissäkin on jotain ihanaa?

Seuraavaksi ajattelin keittää riisiä ja syödä sitä eilen tekemäni broileri-kookoskastikkeen kanssa.

Hyvää oloa

Syksy on vuoden parasta aikaa, silloin on aina ihanan raikas ilma, kauniit värit ja jotenkin olokin on vaan tosi hyvä.  Tänä syksynä olen pitänyt unirytminkin fiksuna koko syksyn (edes viikonloppuisin en anna sen luiskahtaa pieleen) ja oi miten hyvää se tekeekään. Siitä huolimatta, että herään joka yö vähintään kerran käyttämään pentua pihalla, ei suuremmin väsytä.

Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.

Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.

Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.

Hali & kuulumisia

Lomaviikko on sujunut erittäin nopeasti ja nyt olisi jo sunnuntai! Olen kyllä ajatellut ottaa ensi viikoksikin lomaa, niin että tulee pidettyä pois ja pääsee rentoutumaan vähän paremmin (vaikka ensi viikko meneekin neljää koiraa vahtiessa). Hali-neidin kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkuinen on hyvin reipas ja tomera tyttö, ja osaa jo vinkua yöllä ulos, joten mie olen sitten juossutkin ulkona. Yksinolojen kanssa ei ole ollut ongelmia - onneksi! Ihana kyllä seurata Halin ja Tessun touhuja, ne tykkäävät toisistaan niin kovasti.

Lomaviikolla otin rennosti, käytiin kansainvälisillä suurmarkkinoilla haistelemassa ihania ruuan tuoksuja ja hypistelemässä kaikkea kivaa. Mukaan tarttui suomalainen puukko, silmälasien puhdistusnestettä, lakuja, brittiläistä toffeeta, saksalaista patonkia ja Henkka osti siinä ohi mennen itselleen uuden pyöränkin. Kivoja tapahtumia tuollaiset markkinat!

Eilen meillä hajosi taas molemmat autot, kyllä hieman ottaa päähän ja pistää haaveilemaan sellaisesta oikeasti hyvästä autosta. Toisaalta me taas ajetaan niin vähän autolla, kerran-pari viikossa käymään vanhempien tykönä tai metsässä, että tuntuisi vähän turhalta maksaa siitä lystistä monta tonnia.

Hali tuli taloon

Siinä se pirpana nyt sitten on... Meidän pieni pissakone, ihan mahdottoman sileäkarvainen, pehmeä ja ruttuinen söpöliini. Reipas, touhukas ja menevä tyyppi, joka pitää minutkin liikkeellä yötä päivää. Varmaan rappukäytävään tulee kohta joku polku meidän ovelta ulko-ovelle, sen verran usein tulee napattua pentu kainaloon, hihna toiseen käteen, kumpparit tai crocsit jalkaan, avaimet taskuun, kipitettyä käytävään, painettua hissinappulaa, odotettua hissiä, seisoskeltua hississä ja lopulta kipaistua ulos. Voi kuinka paljon helpompaa tämä homma olisikaan rivitalossa tai omakotitalossa. Noh, niistä päivistä haaveillessa...

Lauantaina kävin juoksuttamassa Rellaa ja Satuakin, kun vanhemmat ja sisko oli Ylläksellä lomailemassa. Saara tuli seuraksi ja siitäkös riemu nousi, kun Tessuhan RRAKASTAA Saaraa, Tuikea ja Vilppiä. Lenkit kuluu niin paljon kivemmin kahdestaan. :)

Tällä viikolla lomailen. Onko ihanampaa keksitty. ♥

Maisema parvekkeelta ♥

Uutta suuntaa

Se on syksy täällä taas. Ja vitsi mikä syksy onkin, mulla on koulua iltaisin ja töitä päivisin. Tähän kuvioon mahdutetaan vielä Tessu, tuleva pentu ja muiden töiden etsiminen, ettei tarvitsisi olla ympäri vuorokauden menossa! Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä tosi onnellinen. Jotenkin kaikki vaan sujuu just nyt niin hienosti eikä pahemmin väsytäkään, vaikka kiirettä onkin. Henkankin reissut loppuu kohta, joten minunkin kiire vähän vähenee.

Toissa viikonloppuna korjattiin autoa ja käytiin talkoilemassa beaglekerhon mätsärissä. Olin ensimmäistä kertaa ikinä kehäsihteerinä ja täytyy sanoa, että oli mukavaa puuhaa. Olen käynyt näyttelyissä noin 12-vuotiaasta melko säännöllisesti kuvailemassa ja katsomassa koiria huvikseni, ja omien koirienkin kanssa joitakin kertoja. Kehäsihteeriksi ryhtymistä olen pohtinut jo jonkin aikaa ja nyt sitten sain vahvistuksen sille, että eiköhän sinne kurssille ensi talvena mennä.

Elämää ehkä helpottaa sekin, että nyt on selvillä suunta, minne mennä. Todella pitkään olen ollut vain tyytymätön työhön ja omaan ammattiin, mikä sitten on tehnyt elämästä todella stressaavaa ja ehkä se kyllästyminen on heijastunut sitten muuhunkin elämään. Nyt kun on konkreettisesti tehnyt jotain, eli lähtenyt opiskelemaan ja päättänyt suunnan, minne kulkea, alkaa stressi helpottaa ja kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

Meille tulee pentu

Me mietittiin, käänneltiin ja väänneltiin asiaa mielessämme vaikka kuinka kauan. Oikeastaan keväästä asti ollaan ainakin pohdittu, että pitäisikö vaiko eikö pitäisi. Ja nyt sitten päätettiin, että pitäisi. Meille tulee beagle tyttö, kutsumanimeltään tyttö tulee olemaan Hali ja viralliselta nimeltään niinkin ihana kuin Tulisalon Korpiruusu. Me kaksi ollaan ainakin jo ihan intona beaglevauvasta. ;) Tessukin olisi varmasti, jos ymmärtäisi, mitä sille höpötetään.

Beagle on ihana koira, ihan aidosti. Ja nyt kun Riinallakin on ikä tehnyt tehtävänsä eikä siitä enää jänismetsälle kovasta innosta huolimatta ole, täytyy saada uusi pieni jänisten kauhu kasvamaan. ;) Beaglehan on myös ehdottomasti se Henkan ihan oma ykkösrotu, jota parempaa ei ole ja beaglesta Henkka on unelmoinut jo pitkään. Miekin tykkään beagleista kovasti, ne on reippaita hännänhuiskuttajia, iloisia, vähän pehmeäluonteisia, helppoja kouluttaa jne. ♥

Meidän tytöstä odotetaan siis jäniskoiraa, ja sen lisäksihän Hali on myös hyvin lupaavan näköinen, joten näyttelyihinkin taidetaan sen kanssa päästä. Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odotella, että saadaan pikku neiti kotiin. ♥

Seuraavalla kerralla palailen sitten taas muiden kuulumisten pariin. :)

Vaijerista pitkä liina

Meidän Tessu ei ole mikään maailman tottelevaisin tapaus, kun kyse on luoksetulosta. Niinpä sillä on perässään melkein aina pitkä naru. Tavallisissa naruissa on kuitenkin se ongelma, että ne takertuu joka paikkaan, ei ole kovin kevyitä vetää perässää, kiertyvät puiden ympärille ja sotkeentuvat - ja sotkevat sitten joka paikan.

Ostettiin jo joskus kesäkuussa tuollainen noin 3mm paksu muovipäällysteinen vaijeri, jolla on pituutta noin 5m. Vaijeri maksoi 1e/metri. Ajateltiin silloin, että tehdään siitä Tessulle pitkä naru, joka on helppo ottaa mukaan, joka ei takerru mihinkään jne. Noh, nyt lopultakin toteutettiin sitten tuo idea, kun löysin K-Raudasta noita puristusliittimiä ja sopivan kokoisen lukon. Aluksi nimittäin käytiin Motonetissä ja siellä ei sattunut silmiin muuta kuin sellaisia isoja metallimötiköitä (myydään nimellä vaijerilukko), joissa vaijeri kiristetään pulteilla kiinni. Muistelin kuitenkin, että joku muu systeemi tuon vaijerin liittämiseen ja sitomiseen on olemassa ja K-Raudassa sattui lopulta silmiin nuo puristusliittimet.

Hintaa koko narulle tuli noin 8e ja on muuten hyvä! Ei sotkeennu, ei kastu, ei takerru yhtään mihinkään kovassakaan vauhdissa tai puiden ympäri kiertelyssä ja on kevyt. Tämä vaijeri menee myös pieneen tilaan, joten on helppo kuskata mukana toisin kuin narut ja monet muut viritelmät. Soveltuu hyvin vaikka jälkiliinaksi koiralle, matkallekin tämä on näppärä ottaa mukaan, saa tarvittaessa koiran kiinni kyläpaikankin pihaan.

Toiseen päähän tehtiin lenkki ja puristettiin liitin pihdeillä kiinni. Tämän avulla koiran saa tarvittaessa vaikka puuhun kiinni.

Toiseen päähän laitoin lukon ja varmuuden vuoksi kaksi liitintä.

Vaijeri menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään. Ei myöskään sotkeennu tai kastu ja sotke esim. autoa.