Hali tuli taloon

Siinä se pirpana nyt sitten on... Meidän pieni pissakone, ihan mahdottoman sileäkarvainen, pehmeä ja ruttuinen söpöliini. Reipas, touhukas ja menevä tyyppi, joka pitää minutkin liikkeellä yötä päivää. Varmaan rappukäytävään tulee kohta joku polku meidän ovelta ulko-ovelle, sen verran usein tulee napattua pentu kainaloon, hihna toiseen käteen, kumpparit tai crocsit jalkaan, avaimet taskuun, kipitettyä käytävään, painettua hissinappulaa, odotettua hissiä, seisoskeltua hississä ja lopulta kipaistua ulos. Voi kuinka paljon helpompaa tämä homma olisikaan rivitalossa tai omakotitalossa. Noh, niistä päivistä haaveillessa...

Lauantaina kävin juoksuttamassa Rellaa ja Satuakin, kun vanhemmat ja sisko oli Ylläksellä lomailemassa. Saara tuli seuraksi ja siitäkös riemu nousi, kun Tessuhan RRAKASTAA Saaraa, Tuikea ja Vilppiä. Lenkit kuluu niin paljon kivemmin kahdestaan. :)

Tällä viikolla lomailen. Onko ihanampaa keksitty. ♥

Maisema parvekkeelta ♥

Positiiviset x3

1. Juhannus oli ihana. Ihanaa lämpöä, aurinkoa, ihania ihmisiä ja ihanaa metsässä ja joella oleskelua. Ihanat koirat ja ihana minun rakas Henkka ♥ Ole niin onnekas, kun mulla on vierelläni sellainen ihminen kuin Henkka, se välittää, on lähellä, piristää ja rakastaa. Ihan minun toinen puolisko.

2. Ihanat maisemat, siis kuinka paljon voi kotikyläänsä rakastaa? Mie rakastan kaikkea sitä rauhaa, hiljaisuutta, tuttuja kiviä, karikkoja, saaria ja rantoja. Ne on niin kotoisia ja tuttuja. Keskiyön aurinko kun vielä kultaa koko maiseman, niin sitä voisi vaikka haljeta onnesta.

3. Soutaminen. Joella oleminen on jotain ihan parasta, kun airoilla vetelee hiljaksiin vauhtia, lokit kalastaa ympärillä ja aurinko paistaa yötä päivää. Moottori jotenkin pilaa aina tunnelmaa metelillään, mutta soutaminen on niin rauhoittavaa puuhaa, sitä jotenkin sulautuu siihen ympäristöönsä.

Juoksemisongelmaa ja onnellisuutta

Minun juoksemiset tyssäsi nyt pahasti, kun mulla menee selkä ihan hillittömään jumiin, kun vaan kävelenkin tuolla asfaltilla - juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti nuo vähemmän tuetut ja pehmustetut kengät ei vaan sovi tällaiselle jalkavammaiselle, jolla kipeytyy muutenkin joka paikka helposti. Kokeilin iltalenkillä vanhoja rähjäisiä lenkkareita, ja niiden kanssa juokseminen sujui ihan hyvin eikä selkä tai jalat suutahtaneet oikeastaan yhtään...

Ois niin kiva, kun jossain lähellä menisi joku metsäpolku tai vastaava, jolla voisi juosta, mutta meillä ei tässä lähellä semmosia ole. Typerä kaupunki, kun ne ainoat asuinpaikat, joissa on niitä lenkkeilymahdollisuuksia metsässä, on myös niitä kaikista surkeimpia noin muuten.

Kävin sunnuntaina Oikaraisella koirien ja kaverin kanssa käppäilemässä Jokkavaarassa aamuhangilla, se oli kyllä mukavaa. :) Iltapäivällä kävin vielä mummolassa ja sielläkin kiertelin rauhalliseen tahtiin rantoja ja nautin lintujen laulusta ja hiljaisuudesta.

Elämä on tällä hetkellä kauhean stressaavaa, kun Henkka on niin kipeä, minun pitää hoitaa koti ja koirat, ja kohta alkaa työtkin. Mie olen mestari keksimään kaikkea kivaa ostettavaa etenkin silloin, kun elämässä joku vastustaa. Niinpä mie olen uutta objektiivia, sykemittaria ja ihokarvanajokonetta rikkaampi... Tänä kesänä olisi tarkoitus saada myös parveke sellaiseen kuntoon, että siellä kehtaisi olla. :'D

Oikein söpö kuva minusta ja Tessusta! ♥

Maalaismaiseman sun kanssas jakaisin

Mie pistin auton myyntiin viime viikonloppuna ja sain sen tällä viikolla vielä myytyäkin. Nyt sitten ajelen minun ekalla omalla autolla, eli vanhalla kunnon Fiestalla. Yritän tässä nyt etsiskellä sopivaa ja mielellään luotettavaa yksilöä taittamaan kilometrejä kanssani. Saa nähdä, kuinka onnistaa tällä kertaa autokaupoilla, edellisestä autosta kun oli lähinnä päänvaivaa.

Eilen käväistiin Oikaraisella nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Oli kyllä tosi upea ilma, lämmintä noin 5 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotikyläkin on niin kaunis, että ikävähän tuonne tulee joka kerta, vaikka käynkin siellä usein - vähintään kerran viikossa. Käytiin uittamassa koiraa Raudanjoessa, jonka rannat on sulat ja nautiskeltiin vaan.

Tänään käväisin juoksentelemassa taas juoksuohjelman mukaisen kolme kilsaa. Tuntui se taas vähän helpommalta kuin ekalla lenkillä. Koirakin alkaa tajuta, että juostessa juostaan ja kävellessä sitten nuuhkitaan. Eilinen lepopäivä ei kyllä ollut lepoa taas nähnytkään, kun tuli käveltyä 12km. Mutta noh, ei nättinä päivänä viitsi paljon sisälläkään kykkiä.

Eilen väkertelin uuden ulkoasun koirablogin puolelle, nyt pitäisi keksiä joku hyvä idea tällekin blogille. Ei tuo lumisen harmaa ulkoasu enää oikein nappaa!