En ymmärrä miksi ihmisen pitää olla niin riippuvainen sokerista? Ja mässätä sitä pahaan oloon asti.
Viikko sitten päätin tehdä muutoksen. Oltiin jo lähdössä mökiltä, mutta päätettiinkin löysätä pipoa koirien suhteen ja rentoutua yksi päivä kunnolla. Kannatti!
Päivän paras juttu on ehdottomasti aamu. Aurinkoista syysaamua parempaa ei vaan ole. Jooga teki myös aamulla niiin hyvää!
Muistan ikuisesti lapsuuden kesät ja sen vapauden tunteen, mikä silloin oli, kun poljettiin pyörillä keskellä yötä mökille kavereiden kanssa.
Noloa myöntää, mutta vaikka väitän olevani siisti ihminen ja Tykkään siivoamisesta, meillä on usein melko sotkuista ja tavarat ihan missä sattuu.
En osaa päättää tilaisinko uusia vaatteita Sportsdirectiltä vai en. Ja myisinkö Canonin vai en.
Ärsyttävintä on se, kun tulen pennun kanssa pihalta, ja se pissaa sisälle, koska ulos ei ole kaikelta touhuamiselta ehtinyt...
Tekisi mieli lähteä käymään kotikotona ja olisi ihanaa nähdä myös siskoja!
Minusta on söpöä kun mies lässyttää koirille ja nimittää niitä meidän lapsiksi. Miten niin vauvakuumeisia ihmisiä (H ei ehkä myönnä).
Viime aikoina elämä on tuntunut tosi kivalta. On ollut jotenkin tosi rento olo kaikinpuolin.
Salainen taitoni on kyky rymytä jatkuvasti, kaadan jatkuvasti jotain tai tiputtelen esineitä jostakin. Koirat osaa jo maastoutua hyvissä ajoin, kun jokin homma näyttää epäilyttävältä.
Jos saisin yhden toiveen, se olisi se, että elettäisiin onnellisina ja terveinä.
Hävetti kun koira rupesi pimeällä haukkumaan pihaan tulevalle ihmiselle ja mie vielä suutuin sille (koiralle siis).
Minulla on pakkomielle tarkistaa ovesta ulos mennessäni moneen kertaan, että onhan avaimet mukana.
Söin tänään jogurttia, marjoja ja mysliä.
Kaikista pahinta on pelätä, että jotain pahaa sattuu jollekin läheiselle. Pelkään nykyään aina.
Olenko ainoa, jonka mielestä syksyn sateisen hämärissä päivissäkin on jotain ihanaa?
Seuraavaksi ajattelin keittää riisiä ja syödä sitä eilen tekemäni broileri-kookoskastikkeen kanssa.
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Hyvää oloa
Syksy on vuoden parasta aikaa, silloin on aina ihanan raikas ilma, kauniit värit ja jotenkin olokin on vaan tosi hyvä. Tänä syksynä olen pitänyt unirytminkin fiksuna koko syksyn (edes viikonloppuisin en anna sen luiskahtaa pieleen) ja oi miten hyvää se tekeekään. Siitä huolimatta, että herään joka yö vähintään kerran käyttämään pentua pihalla, ei suuremmin väsytä.
Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.
Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.
Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.
Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.
Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.
Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)