Sienestystä

Kaikki ei ehkä innostu siitä, että syksy on tulossa, mutta mie innostun! Tykkään syksystä kovasti, kaikista niistä raikkaista aamuista, sumusta, sateista, punertavasta auringosta, hämäristä illoista ja ennen kaikkea viileydestä. Helteet ei ole ollenkaan minun juttu, lämmöstä tykkään tietyllä tavalla kyllä, mutta helteitä en kestä yhtään. Ihana syksy siis tulossa! Tosin melko työteliäs, kärsivällisyyttä ja jaksamista vaativa töineen ja opiskeluineen, mutta yhtä kaikki, syksy tietää yleensä ihanaa vuodenaikaa.

Henkka on hoitanut tänä vuonna pakastimen täyttämisen oikein hienosti. Pakastin pursuaa hilloista (hilla eli lakka, tiiättehän), kangassienistä ja mansikoista, mustikoitakin on muutama litra poimittuna. Tänään tehtiin sienisalaattia ja käytiin metsässä lenkkeilemässä.

Lenkkeilyn ja sienestyspuuhien jälkeen poikettiin Henkan kummitädin luona, joka on varmaan yksi maailman optimistisimmista ihmisistä maailmassa. Sellaiset ihmiset saa muutkin hyvälle tuulelle ja sellainen miekin haluaisin olla.

Kotiin tultua ruvettiin ruuan laittoon ja sienisalaatin tekoon. Ennen en voinut sietää sieniä missään muodossa, mutta nykyään tykkään ainakin kangassienistä tehdystä sienisalaatista. Se on tosi hyvää vaikka leivän päälle laitettavaksi.

Onnellisuutta

Nautin niin kovasti tästä keväästä! Aurinkoisista aamuista, lämpimistä illoista, kosteista sumuisista aamuista, kun on helppo hengittää, viileästä tuulesta ja siitä, kun alkaa vihertää. Puut alkaa pikku hiljaa tehdä lehtiä, nurmikko vihertää ja muutamia kasvejakin pukkaa jo maasta esiin. Kyllä se kesä sieltä taitaa tulla!

Eilen käytiin Tessun kanssa kävelemässä pari tuntia ihan rauhalliseen tahtiin ja nautittiin tämän kevään tähän asti lämpimimmästä päivästä. Fleece ja toppi oli liikaa, tuli ihan hiki ne päällä. Pikkupojat pyöräili, rullaili (vai cruisaili?) ja potkulautaili pelkät t-paidat päällä ja ihmisiä oli liikkeellä ihan hirveästi - ei kyllä mikään ihme.

Tänään oli harmaampi päivä ja päivällä satoi vettäkin, mutta nyt illasta oli ihan tyyni ilma. Aivan mielettömän hieno ja hyvä juoksukeli siis - juokseminen on minusta parasta vähän märällä tai kostealla ilmalla. 7km hujahti nopeasti ja tuntui, että olisin voinut juosta vaikka saman verran lisää. Onko parempaa tunnetta oikeasti olemassakaan?

Nyt tuntuu siltä, että elämä sujuu hyvin! :)

6km juoksulenkki

Lähdin tänään iltalenkille ajatuksena lähteä vain kävelemään suht rauhalliseen tahtiin. Toisin kuitenkin kävi, kun puolen kilometrin jälkeen päätinkin, että juoksen pitkän lenkin - ainakin 5km. Mulla on nyt alkukesästä reissukaverina töissä sellainen tyyppi, joka juoksentelee joka toinen päivä ja se uhkaili, että lähdettäisiin yhdessä juoksemaan, kun reissuun mennään. Ajattelin sitten, että pitää testata, paljonko mie edes jaksan juosta ja kuinka kovaa. Se nimittäin taitaa tehdä vähän pitempää lenkkiä kuin mie ja pikkasen reippaampaan tahtiin - onhan se harrastanutkin pitempään.

Lähdin sitten hölköttelemään yliopiston takaa olevasta metsästä. Aluksi tuntui polvissa aika pahalta eilisten kyykkäilyjen takia, mutta se meni sitten ohi. Parin kilsan jälkeen tajusin, että vaatetta on päällä ihan liikaa ja aioin luovuttaa, mutta onneksi en sitten kumminkaan. :) Koko lenkin pituudeksi tuli 7,82km ja juoksukilometrejä kertyi 6,5km. Ehkä mie sen kympin pystyn tänä vuonna juoksemaan!

Vähän tuntui jaloissa, mutta ei pahasti. Nopeus oli oikeastaan koko lenkin ajan noin 8min 30s per kilometri. Tämänhetkiselle minulle siis ihan hyvä. :) Huomenna sitten taas venyttelyä tai lihaskuntoa kävelylenkkien lisäksi, niin ei selkä tai koivet suutahda.

Juoksemisongelmaa ja onnellisuutta

Minun juoksemiset tyssäsi nyt pahasti, kun mulla menee selkä ihan hillittömään jumiin, kun vaan kävelenkin tuolla asfaltilla - juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti nuo vähemmän tuetut ja pehmustetut kengät ei vaan sovi tällaiselle jalkavammaiselle, jolla kipeytyy muutenkin joka paikka helposti. Kokeilin iltalenkillä vanhoja rähjäisiä lenkkareita, ja niiden kanssa juokseminen sujui ihan hyvin eikä selkä tai jalat suutahtaneet oikeastaan yhtään...

Ois niin kiva, kun jossain lähellä menisi joku metsäpolku tai vastaava, jolla voisi juosta, mutta meillä ei tässä lähellä semmosia ole. Typerä kaupunki, kun ne ainoat asuinpaikat, joissa on niitä lenkkeilymahdollisuuksia metsässä, on myös niitä kaikista surkeimpia noin muuten.

Kävin sunnuntaina Oikaraisella koirien ja kaverin kanssa käppäilemässä Jokkavaarassa aamuhangilla, se oli kyllä mukavaa. :) Iltapäivällä kävin vielä mummolassa ja sielläkin kiertelin rauhalliseen tahtiin rantoja ja nautin lintujen laulusta ja hiljaisuudesta.

Elämä on tällä hetkellä kauhean stressaavaa, kun Henkka on niin kipeä, minun pitää hoitaa koti ja koirat, ja kohta alkaa työtkin. Mie olen mestari keksimään kaikkea kivaa ostettavaa etenkin silloin, kun elämässä joku vastustaa. Niinpä mie olen uutta objektiivia, sykemittaria ja ihokarvanajokonetta rikkaampi... Tänä kesänä olisi tarkoitus saada myös parveke sellaiseen kuntoon, että siellä kehtaisi olla. :'D

Oikein söpö kuva minusta ja Tessusta! ♥

Toinen maanantai?

Käväisin tänään lenkillä, ohjelmassa oli 3km hölkkää, mutta täytyypä sanoa, että oli sykkeet sitä luokkaa kuin olisi juossut kovemminkin. Tahtikin oli hitaampi kuin toissa päivänä 5km lenkillä, mutta silti tuntui tosi raskaalta. Henkalla on nyt kyllä flunssa, että oiskohan se tulossa mullekin? Koirakin kyllä halusi pysähdellä ihan jatkuvasti ja sitä sai kiskoa perässä ja komentaa, joten voihan sekin vaikuttaa. En tiedä, tosi surkea lenkki oli joka tapauksessa.

Harmittaa, kun on koko ajan myös sellainen stressaantunut olo, paitsi kotikotona ei ollut eikä pahemmin viikonloppuna, kun olin ihan yksikseni koiran kanssa. Mulla vaan hermostuttaa tuo lenkkeily, kun aina saa olla väistelemässä muita ihmisiä, koiria, autoja jne. Jatkuvasti pölisee ja jatkuvasti kuuluu jotain meteliä. Mie oon niin maalaistyttö, että en vaan nauti täällä asumisesta useinkaan. Pitäisi saada joku ammatti/työpaikka, jonka avulla pääsisi muuttamaan jonnekin syrjään, mutta jossa ei tarvis tehdä reissutyötä.

Sekin stressaa, kun Henkalla on selkä rikki ja selkäleikkaus edessä, ja mulla alkaa reissutyöt vapun jälkeen. Koiraa pitäisi jonkun pystyä lenkkeilyttämään, mutta Henkka ei kyllä siihen kovin hyvin kykene... Joutuu siis pistämään koiran ehkä hoitoon. Onneksi ihana kaveri ja perhe varmaan auttaa. Reissutyöt yleensäkin on todella perseestä - en tajua, mitä ajattelin, kun jätin merkonomiopinnot viime syksynä kesken. Tai tajuan, olin ihan palasina ystävän kuoleman takia, enkä vaan jaksanut kaikkea - surua, töitä, koiranpentua, opiskelua, kipeää poikaystävää.

Kevät sentään on täällä, ja ihan kohta kesä. Kaikissa pajuissa on jo pajunkissoja, joissakin pensaissa näkyy jo vähän vihertäviä silmuja ja tien pientareellakin näytti jo jotain vihreää kasvavan. :) Joestakin oli Körköllä jo jäät lähteneet. Ehkä se elämä lopulta voittaa taas.

Juoksemisen virstanpylväs

Mie juoksin tänään 5km. Ihan rennosti vaan hölköttelin menemään ja helpostihan ne kilometrit kului! On vaan vähän eri juosta kaupungissa, jossa saa varsinkin koiran kanssa väistellä muita ihmisiä, autoja ja vaikka mitä, kuin täällä maalla, jossa voi vaan keskittyä hölköttelyyn eikä tarvi välittää tai keskittyä mihinkään muuhun. Aikaa kului 42min ja 50s, keskinopeus oli siis 8min 17s, joka on mulle tällä hetkellä ihan hyvä.

Tuntui kyllä tosi hyvältä tuo juokseminen tällä kertaa. Uudet juoksuhousutkin tuli testattua ja erinomaisen hyviksi todettua. En enää ikinä osta mitään halpoja housuja, vaan panostan vähän enemmän ja ostan sitten vähän paremman merkkiset vaikka vähän kalliimmalla. Liikkuessa on tosi ikävää, jos joutuu keskittymään johonkin housujen epämukavuuteen tai hiertävään paitaan. Joku toinen saattaa sanoa, että menee vaan välineurheiluksi, mutta ehkä semmonen ihminen ei sitten ole kokeillut liikkua oikeilla liikkumiseen tarkoitetuilla vaatteilla. :) On se niin paljon kivempaa näin.

Nyt on kyllä hyvä mieli. Vielä kun saisi nuo syömiset kuriin ja järjestykseen, niin alkaisi painokin pudota. Sitä saisi muutama kilo tippua.

Maalaismaiseman sun kanssas jakaisin

Mie pistin auton myyntiin viime viikonloppuna ja sain sen tällä viikolla vielä myytyäkin. Nyt sitten ajelen minun ekalla omalla autolla, eli vanhalla kunnon Fiestalla. Yritän tässä nyt etsiskellä sopivaa ja mielellään luotettavaa yksilöä taittamaan kilometrejä kanssani. Saa nähdä, kuinka onnistaa tällä kertaa autokaupoilla, edellisestä autosta kun oli lähinnä päänvaivaa.

Eilen käväistiin Oikaraisella nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Oli kyllä tosi upea ilma, lämmintä noin 5 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotikyläkin on niin kaunis, että ikävähän tuonne tulee joka kerta, vaikka käynkin siellä usein - vähintään kerran viikossa. Käytiin uittamassa koiraa Raudanjoessa, jonka rannat on sulat ja nautiskeltiin vaan.

Tänään käväisin juoksentelemassa taas juoksuohjelman mukaisen kolme kilsaa. Tuntui se taas vähän helpommalta kuin ekalla lenkillä. Koirakin alkaa tajuta, että juostessa juostaan ja kävellessä sitten nuuhkitaan. Eilinen lepopäivä ei kyllä ollut lepoa taas nähnytkään, kun tuli käveltyä 12km. Mutta noh, ei nättinä päivänä viitsi paljon sisälläkään kykkiä.

Eilen väkertelin uuden ulkoasun koirablogin puolelle, nyt pitäisi keksiä joku hyvä idea tällekin blogille. Ei tuo lumisen harmaa ulkoasu enää oikein nappaa!

MyAsics ja uusia reenivaatteita

Mie olen kokeillut erittäin useampia erilaisia ohjelmia, joilla voi seurata lenkin pituutta, vauhtia, sykettä, kalorinkulutusta ja vastaavia juttuja. Endomondoa olen käyttänyt ehdottomasti pisimpään ja käytän sitä vieläkin, mutta tämän juoksuharrastuksen aloituksen jälkeen olen todennut sen vähän kömpelöksi. Se ei näytä mm. sykealueita ollenkaan eikä ruutuun saa näkymään kerralla kaikkia tarpeellisia tietoja. Piti sitten löytää joku muu hyvä ohjelma.

PolarBeat on ihan kelpo ohjelma myös, se huutelee sopivin välein sykettä ja matkaa ja kertoo myös nopeuden, jolla edellinen kilometri on taitettu. Siihen tutustuin oikeastaan siksi, että saatuani sykemittarin, sen ohjeissa opastettiin käyttämään Polarin omaa ohjelmaa. Ei huono ole tuokaan.

Luin kuitenkin jostain blogista, muistaakseni Liikuntapäiväkirjasta, My Asicsin juoksuohjelmasta ja sitä kautta päädyin RunKeeperiin. My Asicsissa voi siis tehdä (tai ohjelma tekee) oman juoksuohjelman sen mukaan, kuinka monta kertaa viikossa pystyy treenailemaan ja mikä se tavoite loppujen lopuksi on. Mulla on tavoitteena juosta 10km ja se pitäisi pystyä saavuttamaan 10 viikossa. Salainen haave olisi juosta jossain juoksutapahtumassa 10km (ainakin näin alkuun).

My Asics -ohjelma teki mulle siis oman juoksuohjelman, johon kuuluu juoksulenkki kolme kertaa viikossa. Ohjelma kertoo myös sen, millainen lenkin pitäisi olla vauhdiltaan ja kuinka pitkä kestoltaan. My Asicsiin sitten kirjataan aina lenkin vauhti ja pituus lenkkipäivänä. Treenipäivästä saa muistutuksen sähköpostiin joko edellisenä päivänä, tai treenipäivänä, mihin aikaan sen sitten tahtookin. RunKeeper toimii tuon ohjelman kanssa yhdessä (kirjaa My Asics -ohjelmaan automaattisesti lenkin tiedot), joten mie sitten latasin puhelimeeni sen. Se osoittautui oikein hyväksi ohjelmaksi ja tulee toimeen myös minun Polarin sykemittarin kanssa.

Kävin Lidlistä ostamassa uusia treenivaatteita. Uudet urheiluliivit, sukkia kaksi paria ja uusi toppi. Mulla ei olekaan ennestään muita Lidlin treenivaatteita kuin sukkia (jotka on hyviä), mutta nytpä nähdään, millaisia nuo on. :) 

Kesäaika

En ole koskaan aiemmin ajatellut, kuinka paljon talviajasta kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa. Tänä keväänä olen kyllä huomannut muutoksen ihan selkeästi. Minun sisäinen kello on aivan selvästi ihan sekaisin. Illalla en hoksaa lähteä lenkille, kun olen tähän asti toiminut sillä tavalla, että lähden sitten, kun hämärtää. Aamulla herään myöhemmin, kun illalla en tietystikään saa samaan tahtiin tehtyä asioita, kun olen aina myöhässä ja näin ollen nukkumaanmeno viivästyy.

En tavallisesti näin työttömänä ollessa vilkuile kelloa paljonkaan, vaan teen asiat tietyssä järjestyksessä ja vuorokauden tuntemusten mukaan. Siis herään, kun alkaa olla valoisaa, lähden iltalenkille kun hämärtää ja lenkin jälkeen alan hankkiutua nukkumaan. Yritän nyt kääntää tätä minun sisäistä kelloa vilkuilemalla tuota oikeaa kelloa, jotta tajuan taas mikä tapahtuu milloinkin. :)

Kävin tänään juoksentelemassa taas tuon nelisen kilometriä ja täytyypä sanoa, että mie sitten vihaan kevään loskakelejä ellen jopa koko kirottua kevättä. Rapa roiskuu, jatkuvasti saa loikkia lätäköiden yli ja siltikin siinä loskassa tarpoessa on kohta polvia myöten märkä. Koiranpesu on aina lenkiltä tullessa ensimmäisenä vuorossa. Olinkin jo unohtanut kuin kamala kevät voi olla... :D

Mutta se siitä. Uskalsin (olin aiemmin kuvitellu, että jäätyisin se päällä) laittaa tänään ensimmäistä kertaa minun uuden Socin juoksutakin päälle ja olihan se hyvä. Mukava tunne, kun ei tule ihan kamalan hiki ja takki tuntuu kevyeltä päällä. Kuoritakki, jota tähän mennessä olen käyttänyt, ei kamalasti hengitä...

Juoksuvermeet (ja juoksentelukaveri) tänään oli tämmöset. Koiran kanssa juostessa vyö on ihan ehdoton, se pitää kädet vapaana. Vaatteina mulla on päällimmäisenä Asicsin lenkkarit, Adidaksen ikivanhat tuulihousut ja Socin juoksutakki. Tuulihousujen alla oli aamulla esitellyt treenitrikoot (GinaTricot) ja takin alla alimmaisena H&M:n urheiluliivit, sitten Socin urheilutoppi ja GinaTricotin pinkki pitkähihainen urheilupaita, jota voi keväämmällä käyttää pelkästäänkin.

Lenkkitossut jalkaan

Kävin tänään juoksentelemassa 4,34km, josta tosin ehkä kilometrin verran on käveleskelyä ihan lämmittelyn ja sitten koiran vuoksi, että se saisi tehtyä aluksi tarpeensa ja lopuksi vähän haistellakin. En ole tosiaan juossut todella pitkään aikaan yhtään mihinkään, koska muutama vuosi sitten minun polvi temppuili oikein urakalla. Nykyään se kipuilee vaan joskus, mutta kipupäivinäkin kivun saa pois tavallisella särkylääkkeellä, niin en ole antanut sen enää pahemmin hidastaa menoa.

Juoksemaan en kuitenkaan ole uskaltautunut kunnolla pitkään aikaan, mutta tänään päätin lähteä ja onneksi lähdin. Oli niin loistofiilis, kun vaan sai juosta ja kuntokin kesti oikein hyvin, niin että oli mukava juosta. Nyt vaan sitten useamminkin juoksentelemaan, koska siitä mie nautin!

Hankin tänä keväänä uudet Asicisin lenkkarit edellisten tilalle. Edelliset oli Asicsin ~140 euron lenkkarit, mutta ei ne kyllä olleet sen paremmat kuin nämä nykyisetkään, joista maksoin 49,90e, kun ne oli tarjouksessa. :) Noilla oli kyllä hyvä juosta.

Muuten oon viime aikoina hiihdellyt, tehnyt Yoogaian pilates-, core- ja aitoa energiaa -treenejä sekä blogilatesia vähän sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä milloinkin. Venyttelyä olen myös harrastanut viime aikoina enemmän, kun mie olen tunnetusti erittäin jäykkä ja huonosti venyvä.

Tässä näkyy nuo sykealueet, joilla tuli juoksenneltua. Ihan hyvät sykkeet oli. :) Mulla on Polar H7 -sykemittari noiden mittaamista varten ja puhelimessa sitten Endomondo- ja Polar Beat -ohjelmat. Mie tykkään seurata kaikenlaisia tilastoja ja tykkään teknisistä vempaimista, niin tämä innostaa liikkumaankin. Toisessa kuvassa on mansikka-banaani-mustikka-smoothie, jollaisen ajattelin väsätä iltapalaksi.