Uutta suuntaa

Se on syksy täällä taas. Ja vitsi mikä syksy onkin, mulla on koulua iltaisin ja töitä päivisin. Tähän kuvioon mahdutetaan vielä Tessu, tuleva pentu ja muiden töiden etsiminen, ettei tarvitsisi olla ympäri vuorokauden menossa! Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä tosi onnellinen. Jotenkin kaikki vaan sujuu just nyt niin hienosti eikä pahemmin väsytäkään, vaikka kiirettä onkin. Henkankin reissut loppuu kohta, joten minunkin kiire vähän vähenee.

Toissa viikonloppuna korjattiin autoa ja käytiin talkoilemassa beaglekerhon mätsärissä. Olin ensimmäistä kertaa ikinä kehäsihteerinä ja täytyy sanoa, että oli mukavaa puuhaa. Olen käynyt näyttelyissä noin 12-vuotiaasta melko säännöllisesti kuvailemassa ja katsomassa koiria huvikseni, ja omien koirienkin kanssa joitakin kertoja. Kehäsihteeriksi ryhtymistä olen pohtinut jo jonkin aikaa ja nyt sitten sain vahvistuksen sille, että eiköhän sinne kurssille ensi talvena mennä.

Elämää ehkä helpottaa sekin, että nyt on selvillä suunta, minne mennä. Todella pitkään olen ollut vain tyytymätön työhön ja omaan ammattiin, mikä sitten on tehnyt elämästä todella stressaavaa ja ehkä se kyllästyminen on heijastunut sitten muuhunkin elämään. Nyt kun on konkreettisesti tehnyt jotain, eli lähtenyt opiskelemaan ja päättänyt suunnan, minne kulkea, alkaa stressi helpottaa ja kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

Kun uni ei tule...

Ei yleensä ole minun ongelma tämä, ettei yöllä tule unta. Päinvastoin, nukahdan vieraissakin paikoissa todella nopeasti ja nukun sikeästi. Tänään ei vaan uni tule.

Mietin sitä lhasa apso -poikaa, jonka niin kovasti haluaisin itselleni, mutta en voi mitenkään ottaa, kun ensi vuonnakin minua odottaa mitä todennäköisimmin reissutyöt. Ajatuskin koiranpennun jättämisestä viikoiksi suorastaan riipaisee sydämestä. Reissuun lähtemisen ajatteleminenkin stressaa ja ahdistaa. Tuntuu, että olen kertakaikkiaan ansassa, ja pakoreittiä ei ole.

Työttömyyttä on kaiken järjen mukaan edessä vielä useita kuukausia, mutta kun ne siellä tulevaisuudessa odottelevat reissutyöt ahdistaa jo nyt. Suunnitelmia on ihan turha tehdä ja omia arkielämän unelmia voi vain haaveilla toteuttavansa.

Haluaisin keksiä tähän tilalle mitä hyvänsä muuta, kunhan jotain järkevää, mutta en keksi mitä se voisi olla. Minkään muun työpaikan löytyminenkin tuntuu ihan toivottomalta. Toivon kovasti, että tähän tilanteeseen löytyisi joku ratkaisu, vieläpä hyvä sellainen.

Tämän hetken piristäjiä on kyllä joulun odotus, lahjojen pohtiminen ja ensi torstaina starttaava viikonloppureissu Helsinkiin. En malttaisi odottaa sitä!  :)

Sumua ennen hellettä

Tällä viikolla on kyllä helteet hellineet tosi mukavasti, tai hellineet ja hellineet. Ei niitä töitä niin kauhean nautinnollista ole tehdä helteessä. Kaikesta huolimatta töitä on tehty ja kylmän sumuiset aamut onkin olleet parasta työaikaa. Napsin tuossa yhtenä aamuna kuvia työmaan vierestä ja nämä on sitten sieltä.

Paljon on tullut mietittyä myös tätä omaa alaa ja opiskelua. Ajattelinkin hakea ensi keväänä opiskelemaan ja nyt ilmoittautua avoimen yliopiston kursseille, niin saan vähän käsitystä tuosta opiskelusta. Ehkä siitä on myös hieman apua pääsykokeita ajatellen ja ainakin, jos pääsisin kouluun sisään, olisi mulla jo jokunen opintopiste kasassa. Pääsykokeisiinhan täytyy lukea yksi kirja, jossa on viisi tutkimusta, ja muistaa sieltä käytännössä kaikki tieto jokaista vuosilukua myöden...

Nyt kuitenkin työt jatkuu vielä 1,5kk ajan ja pääsen katselemaan lisää tätä meidän maakuntaa.. ;)