En ymmärrä miksi ihmisen pitää olla niin riippuvainen sokerista? Ja mässätä sitä pahaan oloon asti.
Viikko sitten päätin tehdä muutoksen. Oltiin jo lähdössä mökiltä, mutta päätettiinkin löysätä pipoa koirien suhteen ja rentoutua yksi päivä kunnolla. Kannatti!
Päivän paras juttu on ehdottomasti aamu. Aurinkoista syysaamua parempaa ei vaan ole. Jooga teki myös aamulla niiin hyvää!
Muistan ikuisesti lapsuuden kesät ja sen vapauden tunteen, mikä silloin oli, kun poljettiin pyörillä keskellä yötä mökille kavereiden kanssa.
Noloa myöntää, mutta vaikka väitän olevani siisti ihminen ja Tykkään siivoamisesta, meillä on usein melko sotkuista ja tavarat ihan missä sattuu.
En osaa päättää tilaisinko uusia vaatteita Sportsdirectiltä vai en. Ja myisinkö Canonin vai en.
Ärsyttävintä on se, kun tulen pennun kanssa pihalta, ja se pissaa sisälle, koska ulos ei ole kaikelta touhuamiselta ehtinyt...
Tekisi mieli lähteä käymään kotikotona ja olisi ihanaa nähdä myös siskoja!
Minusta on söpöä kun mies lässyttää koirille ja nimittää niitä meidän lapsiksi. Miten niin vauvakuumeisia ihmisiä (H ei ehkä myönnä).
Viime aikoina elämä on tuntunut tosi kivalta. On ollut jotenkin tosi rento olo kaikinpuolin.
Salainen taitoni on kyky rymytä jatkuvasti, kaadan jatkuvasti jotain tai tiputtelen esineitä jostakin. Koirat osaa jo maastoutua hyvissä ajoin, kun jokin homma näyttää epäilyttävältä.
Jos saisin yhden toiveen, se olisi se, että elettäisiin onnellisina ja terveinä.
Hävetti kun koira rupesi pimeällä haukkumaan pihaan tulevalle ihmiselle ja mie vielä suutuin sille (koiralle siis).
Minulla on pakkomielle tarkistaa ovesta ulos mennessäni moneen kertaan, että onhan avaimet mukana.
Söin tänään jogurttia, marjoja ja mysliä.
Kaikista pahinta on pelätä, että jotain pahaa sattuu jollekin läheiselle. Pelkään nykyään aina.
Olenko ainoa, jonka mielestä syksyn sateisen hämärissä päivissäkin on jotain ihanaa?
Seuraavaksi ajattelin keittää riisiä ja syödä sitä eilen tekemäni broileri-kookoskastikkeen kanssa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste höpinää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste höpinää. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Viikko viikonpäivien mukaan
Maanantaina muistelin menneitä. Matkasin mainiolla menopelillä maanmittauslaitokselle. Menin mukaan maistelemaan makuja. Minun murusellani meni mainiosti matkatessa maantiellä. Melkein muksahdin mahalleni maantiellä matkatessani. Mies mahtui mukaan mähöämään makuulle. Mussutin maukkaita makeisia miehen muassa. Muistin muiskauttaa muiskun miehelle.
Tiistaina tuskailin tukkaani. Töissä tutkin tehtyjä tutkimuksia. Tutkiskelin taitavasti tehtyjä teoksia teistä. Töistä tuskin tuskailin, tarkastelin työni tuloksia. Tessun tepsuttelua tutkailin tiellä. Tessu tepsutteli taitavasti, tutki tienpientareita, tuiskahdettiin tuttujen tykö. Tuuli taisi tuivertaa tuimasti.
Keskiviikkona kuuntelin kaikkea. Koitin kutsua kuritonta koiraani. Koira keräsi kierroksia, karjahteli kauheasti. Kokosin kaupasta korillisen kaikkea. Kello kulki kovaa. Kiitin kultaani kaikesta, koitin kehua kauniisti. Kiskoin kutrini kuntoon, kutsuin kultani kahville. Kukuin kahteen.
Torstaina tuumailin töitä. Tuskailin tuulisessa tuiverruksessa, töitä tein tienvarressa. Työmaalla tuttava tuumasi, tulkaa tupaan. Tultiin töistä taitavasti. Taiteilin Tessun turkkiin tökötit, tuskin täitä tulee tänne. Töin tuskin tutimaan tohdin, tekemistä taioin tyhjästä. Tylsää tovia tuskin tulee.
Perjantaina piipahdettiin Posiolla. Puhuttiin paljon paskaa, polskittiin puljaamassa. Puhuttiin puujalkavitsejä, painuttiin pois Posiolta. Pian pelkäsin puolison puolesta. Pelkästään peräkamaripoikia pleikkarilla pälyilin. Pussailtiin paljon. Puhuin puolisolle puisevista pakinoista. Pestiin paskat pois pesuhuoneessa.
Lauantaina lääkäri lupasi leikata. Lauantai lurahti lääkärissä. Lukuisia leikkauksia leikattiin. Läksin lääkäristä läkähdyksissä. Lupasin luuhata lähellä. Lakaisin lattiat leluista. Lääpin lutuista lapinkoiraa. Luulin lääkärin leikanneen. Lenkitin lapinkoiran lähistöllä, läiskyttelin lätäköissä, luin lässytyskirjaa läskeillen.
Sunnuntaina sain saippualla sudittua sotkuisen sutijani. Sulattelin suuria sammioita sokerisotkuja. Surautin sutijallani sairaalaan, siellä suutelin sulhoani. Suretti sairas sulhoni sairaalassa, silti sieltä surautin suoraan sopukkaani. Söin suklaapatukan säälitellessäni sulhoa. Samalla selasin satukirjaa sormissani. Suunnittelin seuraavaa sunnuntaita. Semmoinen sunnuntai se.
Tiistaina tuskailin tukkaani. Töissä tutkin tehtyjä tutkimuksia. Tutkiskelin taitavasti tehtyjä teoksia teistä. Töistä tuskin tuskailin, tarkastelin työni tuloksia. Tessun tepsuttelua tutkailin tiellä. Tessu tepsutteli taitavasti, tutki tienpientareita, tuiskahdettiin tuttujen tykö. Tuuli taisi tuivertaa tuimasti.
Keskiviikkona kuuntelin kaikkea. Koitin kutsua kuritonta koiraani. Koira keräsi kierroksia, karjahteli kauheasti. Kokosin kaupasta korillisen kaikkea. Kello kulki kovaa. Kiitin kultaani kaikesta, koitin kehua kauniisti. Kiskoin kutrini kuntoon, kutsuin kultani kahville. Kukuin kahteen.
Torstaina tuumailin töitä. Tuskailin tuulisessa tuiverruksessa, töitä tein tienvarressa. Työmaalla tuttava tuumasi, tulkaa tupaan. Tultiin töistä taitavasti. Taiteilin Tessun turkkiin tökötit, tuskin täitä tulee tänne. Töin tuskin tutimaan tohdin, tekemistä taioin tyhjästä. Tylsää tovia tuskin tulee.
Perjantaina piipahdettiin Posiolla. Puhuttiin paljon paskaa, polskittiin puljaamassa. Puhuttiin puujalkavitsejä, painuttiin pois Posiolta. Pian pelkäsin puolison puolesta. Pelkästään peräkamaripoikia pleikkarilla pälyilin. Pussailtiin paljon. Puhuin puolisolle puisevista pakinoista. Pestiin paskat pois pesuhuoneessa.
Lauantaina lääkäri lupasi leikata. Lauantai lurahti lääkärissä. Lukuisia leikkauksia leikattiin. Läksin lääkäristä läkähdyksissä. Lupasin luuhata lähellä. Lakaisin lattiat leluista. Lääpin lutuista lapinkoiraa. Luulin lääkärin leikanneen. Lenkitin lapinkoiran lähistöllä, läiskyttelin lätäköissä, luin lässytyskirjaa läskeillen.
Sunnuntaina sain saippualla sudittua sotkuisen sutijani. Sulattelin suuria sammioita sokerisotkuja. Surautin sutijallani sairaalaan, siellä suutelin sulhoani. Suretti sairas sulhoni sairaalassa, silti sieltä surautin suoraan sopukkaani. Söin suklaapatukan säälitellessäni sulhoa. Samalla selasin satukirjaa sormissani. Suunnittelin seuraavaa sunnuntaita. Semmoinen sunnuntai se.
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Lepopäivää odotellessa
Nyt on tehty kolme My Asicsin juoksuohjelman mukaista lenkkiä eli 3 x 3km. Vähän tuntui tänä aamuna raskaalta, kun eilen kävin hiihtämässä 7,5km hyvään tahtiin, kun keskisyke oli 167 ja maksimi 180. Pitää varmaan huomenna pitää oikein kunnon lepopäivä ja käydä koirankin kanssa vaan lyhyet lenkit ja treenata sitten muuta sen kanssa. Mulla tulee melkeinpä joka päivä noin 10km kävelyä/juoksua/hiihtoa yhteensä joten ei ehkä ole ihme, että polvi tahtoo välillä suuttua, kun ei se saa ikinä levätä.
Sain äidiltä tuollaisen pinkin kaitaliinan pöytäliinaksi. Periaatteessa tykkään kirkkaista väreistä ja tuo näyttää ihan kivalta, mutta en sitten tiedä, onko tuo vähän liian räikeä jo. Käänsin myös pöydän ikkunaa vasten, että tomaatintaimet ja muut saisivat vähän enemmän valoa ja kasvaisivat hyvin - ja kasvaahan ne. Pitäisi siirtää tomaatintaimet jo omiin purkkeihinsa ja istuttaa syvemmälle.
Tässä on myös muutama aamupalakuva. Puuroa, soijajugurttia ja omena on aika hyvä aamupala. :) Oon ihan rakastunut tuohon neljän viljan Nalle-puuroon.
Tunnisteet:
aamupala,
höpinää,
juoksuohjelma,
kasvit,
ruoka
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Kesäaika
En ole koskaan aiemmin ajatellut, kuinka paljon talviajasta kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa. Tänä keväänä olen kyllä huomannut muutoksen ihan selkeästi. Minun sisäinen kello on aivan selvästi ihan sekaisin. Illalla en hoksaa lähteä lenkille, kun olen tähän asti toiminut sillä tavalla, että lähden sitten, kun hämärtää. Aamulla herään myöhemmin, kun illalla en tietystikään saa samaan tahtiin tehtyä asioita, kun olen aina myöhässä ja näin ollen nukkumaanmeno viivästyy.
En tavallisesti näin työttömänä ollessa vilkuile kelloa paljonkaan, vaan teen asiat tietyssä järjestyksessä ja vuorokauden tuntemusten mukaan. Siis herään, kun alkaa olla valoisaa, lähden iltalenkille kun hämärtää ja lenkin jälkeen alan hankkiutua nukkumaan. Yritän nyt kääntää tätä minun sisäistä kelloa vilkuilemalla tuota oikeaa kelloa, jotta tajuan taas mikä tapahtuu milloinkin. :)
Kävin tänään juoksentelemassa taas tuon nelisen kilometriä ja täytyypä sanoa, että mie sitten vihaan kevään loskakelejä ellen jopa koko kirottua kevättä. Rapa roiskuu, jatkuvasti saa loikkia lätäköiden yli ja siltikin siinä loskassa tarpoessa on kohta polvia myöten märkä. Koiranpesu on aina lenkiltä tullessa ensimmäisenä vuorossa. Olinkin jo unohtanut kuin kamala kevät voi olla... :D
Mutta se siitä. Uskalsin (olin aiemmin kuvitellu, että jäätyisin se päällä) laittaa tänään ensimmäistä kertaa minun uuden Socin juoksutakin päälle ja olihan se hyvä. Mukava tunne, kun ei tule ihan kamalan hiki ja takki tuntuu kevyeltä päällä. Kuoritakki, jota tähän mennessä olen käyttänyt, ei kamalasti hengitä...
Juoksuvermeet (ja juoksentelukaveri) tänään oli tämmöset. Koiran kanssa juostessa vyö on ihan ehdoton, se pitää kädet vapaana. Vaatteina mulla on päällimmäisenä Asicsin lenkkarit, Adidaksen ikivanhat tuulihousut ja Socin juoksutakki. Tuulihousujen alla oli aamulla esitellyt treenitrikoot (GinaTricot) ja takin alla alimmaisena H&M:n urheiluliivit, sitten Socin urheilutoppi ja GinaTricotin pinkki pitkähihainen urheilupaita, jota voi keväämmällä käyttää pelkästäänkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


