Vaattunkiköngäs

Käytiin viime perjantaina Vaattungilla katselemassa tulvaa. Tarkoitus oli käydä siellä paistamassa makkaratkin, mutta se sitten jäi, kun ei uskallettu (lue: mie en uskaltanut) mennä sillasta yli, kun Raudanjoki tulvi niin kovasti. Pitkospuutkin kelluivat vedessä ja jos liian kauaksi aikaa jäi seisoskelemaan, niin vajosi veteen. Käännyttiin sitten takaisin ja käytiin Vikakönkäällä Vaattunkivaaran päällä ihailemassa maisemia ja paistettiin siellä makkarat.




Oon viettänyt ensimmäisiä viikkoja kotona yksin, kun Henkka on reissutöissä. Aika orvolta tuntuu yksinoleminen, mutta aika aikaansa kutakin ja tätä nyt tällä kertaa. Valokuvaamiseen pitäisi ruveta panostamaan vähän enemmän, se on jäänyt ihan täysin sellaiseksi ohimennen räpsimiseksi. Kamera kainaloon, muutama kuva sieltä täältä räpsräps, ja siinä se on. :D Näissä kuvissa nyt on hieman yritystä valotusajalla leikkimisineen.

Vaattunkivaaran päältä näkyy kauas:

Onnellisuutta

Nautin niin kovasti tästä keväästä! Aurinkoisista aamuista, lämpimistä illoista, kosteista sumuisista aamuista, kun on helppo hengittää, viileästä tuulesta ja siitä, kun alkaa vihertää. Puut alkaa pikku hiljaa tehdä lehtiä, nurmikko vihertää ja muutamia kasvejakin pukkaa jo maasta esiin. Kyllä se kesä sieltä taitaa tulla!

Eilen käytiin Tessun kanssa kävelemässä pari tuntia ihan rauhalliseen tahtiin ja nautittiin tämän kevään tähän asti lämpimimmästä päivästä. Fleece ja toppi oli liikaa, tuli ihan hiki ne päällä. Pikkupojat pyöräili, rullaili (vai cruisaili?) ja potkulautaili pelkät t-paidat päällä ja ihmisiä oli liikkeellä ihan hirveästi - ei kyllä mikään ihme.

Tänään oli harmaampi päivä ja päivällä satoi vettäkin, mutta nyt illasta oli ihan tyyni ilma. Aivan mielettömän hieno ja hyvä juoksukeli siis - juokseminen on minusta parasta vähän märällä tai kostealla ilmalla. 7km hujahti nopeasti ja tuntui, että olisin voinut juosta vaikka saman verran lisää. Onko parempaa tunnetta oikeasti olemassakaan?

Nyt tuntuu siltä, että elämä sujuu hyvin! :)

Työt ja uusi arki alkoi

 Noniih, nyt olisi uusi arki alkanut, kun työt alkoi! Ihan erilaista taas kuin mitä aiemmin olen tehnyt, mutta mielenkiintoista. Näitä hommia mie silloin ajattelinkin, kun koulussa vielä olin. :) Tähän arkeen ja töihin on nyt taas totuttelemista, kun rytmi on ollut pitkään se, että on noussut yhdeksältä ylös ja nyt pitäisi päästä jo puoli kuuden aikaan, jos tavoitteena olisi seitsemän jälkeen olla töissä.

Iltaisin aika kuluu helposti, kun syö, käyttää koiran lenkillä, venyttelee tai treenailee, käy pesulla ja laittaa nukkumaan. Tuntuu kyllä niin mukavalta taas olla töissä muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen. Vähän enemmän sisältöä elämässä, kun näkee muitakin ihmisiä kuin perhettä ja pari kaveria. :D Ja tekee muutakin kuin kotitöitä ja lenkkeilee...

Tämä työ tietää reissuja ympäri Lappia tänä kesänä, mutta noh. Tuleepahan nähtyä tuo ihan pohjoinenkin osa tästä maasta ja varmaan hienoja kokemuksia tulee niillä reissuilla. Ensi viikolla on varmaan luvassa kuvia Ivalosta. :)

Toinen maanantai?

Käväisin tänään lenkillä, ohjelmassa oli 3km hölkkää, mutta täytyypä sanoa, että oli sykkeet sitä luokkaa kuin olisi juossut kovemminkin. Tahtikin oli hitaampi kuin toissa päivänä 5km lenkillä, mutta silti tuntui tosi raskaalta. Henkalla on nyt kyllä flunssa, että oiskohan se tulossa mullekin? Koirakin kyllä halusi pysähdellä ihan jatkuvasti ja sitä sai kiskoa perässä ja komentaa, joten voihan sekin vaikuttaa. En tiedä, tosi surkea lenkki oli joka tapauksessa.

Harmittaa, kun on koko ajan myös sellainen stressaantunut olo, paitsi kotikotona ei ollut eikä pahemmin viikonloppuna, kun olin ihan yksikseni koiran kanssa. Mulla vaan hermostuttaa tuo lenkkeily, kun aina saa olla väistelemässä muita ihmisiä, koiria, autoja jne. Jatkuvasti pölisee ja jatkuvasti kuuluu jotain meteliä. Mie oon niin maalaistyttö, että en vaan nauti täällä asumisesta useinkaan. Pitäisi saada joku ammatti/työpaikka, jonka avulla pääsisi muuttamaan jonnekin syrjään, mutta jossa ei tarvis tehdä reissutyötä.

Sekin stressaa, kun Henkalla on selkä rikki ja selkäleikkaus edessä, ja mulla alkaa reissutyöt vapun jälkeen. Koiraa pitäisi jonkun pystyä lenkkeilyttämään, mutta Henkka ei kyllä siihen kovin hyvin kykene... Joutuu siis pistämään koiran ehkä hoitoon. Onneksi ihana kaveri ja perhe varmaan auttaa. Reissutyöt yleensäkin on todella perseestä - en tajua, mitä ajattelin, kun jätin merkonomiopinnot viime syksynä kesken. Tai tajuan, olin ihan palasina ystävän kuoleman takia, enkä vaan jaksanut kaikkea - surua, töitä, koiranpentua, opiskelua, kipeää poikaystävää.

Kevät sentään on täällä, ja ihan kohta kesä. Kaikissa pajuissa on jo pajunkissoja, joissakin pensaissa näkyy jo vähän vihertäviä silmuja ja tien pientareellakin näytti jo jotain vihreää kasvavan. :) Joestakin oli Körköllä jo jäät lähteneet. Ehkä se elämä lopulta voittaa taas.

Puhdas koti

Kevät vaan edistyy, keskimmäinen pikkulintu oli niin pyöreä, että taisi muninta-aika olla lähellä. :)

Eilen oli tosi reipas olo, joten päätin jo aamusta, että siivoan koko kämpän ja luutuan lattiatkin. Jonkin verran siihen saattoi vaikuttaa sekin, että ilman sukkia käveleminen tuntui lähinnä hiekkalaatikolla kävelyltä. :D Aamupalan jälkeen siivosin keittiön järjestykseen ja kiitos Tessun, jouduin nakkaamaan lakanatkin pesuun jo ennen lenkkiä, kun se päätti oksentaa sänkyyn... Käväistiin siis aamulenkki ja sitten nakkelin matot parvekkeelle tuulettumaan, järjestin tavarat ja rupesin siivoamaan. Pesin siinä sivussa kolme koneellista pyykkiäkin. Puhdas koti on vaan niin ihana.

Olen taas jaksanut kuvailla kamerallakin, kun hain pikkusiskolla lainassa olleen objektiivin takaisin. Näkeehän se nyt sitten kuvanlaadustakin kyllä. Mulla herää aina säännöllisin väliajoin kauhea kamera- tai objektiivikuume. Tällä hetkellä haluaisin hirveästi jonkun 30mm tai 35mm objektiivin kiinteällä aukolla, tämä 50mm on vähän liian pitkä moneen kuvauskohteeseen. Pitää ehkä katsoa sitä sitten kesällä, jos jää sen verran rahaa säästöön... ;)

Hyvä merkki siitä, että on juuri siivottu - koiranlelut pysyy hetkisen aikaa omassa korissaan.

Maalaismaiseman sun kanssas jakaisin

Mie pistin auton myyntiin viime viikonloppuna ja sain sen tällä viikolla vielä myytyäkin. Nyt sitten ajelen minun ekalla omalla autolla, eli vanhalla kunnon Fiestalla. Yritän tässä nyt etsiskellä sopivaa ja mielellään luotettavaa yksilöä taittamaan kilometrejä kanssani. Saa nähdä, kuinka onnistaa tällä kertaa autokaupoilla, edellisestä autosta kun oli lähinnä päänvaivaa.

Eilen käväistiin Oikaraisella nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Oli kyllä tosi upea ilma, lämmintä noin 5 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotikyläkin on niin kaunis, että ikävähän tuonne tulee joka kerta, vaikka käynkin siellä usein - vähintään kerran viikossa. Käytiin uittamassa koiraa Raudanjoessa, jonka rannat on sulat ja nautiskeltiin vaan.

Tänään käväisin juoksentelemassa taas juoksuohjelman mukaisen kolme kilsaa. Tuntui se taas vähän helpommalta kuin ekalla lenkillä. Koirakin alkaa tajuta, että juostessa juostaan ja kävellessä sitten nuuhkitaan. Eilinen lepopäivä ei kyllä ollut lepoa taas nähnytkään, kun tuli käveltyä 12km. Mutta noh, ei nättinä päivänä viitsi paljon sisälläkään kykkiä.

Eilen väkertelin uuden ulkoasun koirablogin puolelle, nyt pitäisi keksiä joku hyvä idea tällekin blogille. Ei tuo lumisen harmaa ulkoasu enää oikein nappaa!