Hyvää oloa

Syksy on vuoden parasta aikaa, silloin on aina ihanan raikas ilma, kauniit värit ja jotenkin olokin on vaan tosi hyvä.  Tänä syksynä olen pitänyt unirytminkin fiksuna koko syksyn (edes viikonloppuisin en anna sen luiskahtaa pieleen) ja oi miten hyvää se tekeekään. Siitä huolimatta, että herään joka yö vähintään kerran käyttämään pentua pihalla, ei suuremmin väsytä.

Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.

Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.

Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.

Hali & kuulumisia

Lomaviikko on sujunut erittäin nopeasti ja nyt olisi jo sunnuntai! Olen kyllä ajatellut ottaa ensi viikoksikin lomaa, niin että tulee pidettyä pois ja pääsee rentoutumaan vähän paremmin (vaikka ensi viikko meneekin neljää koiraa vahtiessa). Hali-neidin kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkuinen on hyvin reipas ja tomera tyttö, ja osaa jo vinkua yöllä ulos, joten mie olen sitten juossutkin ulkona. Yksinolojen kanssa ei ole ollut ongelmia - onneksi! Ihana kyllä seurata Halin ja Tessun touhuja, ne tykkäävät toisistaan niin kovasti.

Lomaviikolla otin rennosti, käytiin kansainvälisillä suurmarkkinoilla haistelemassa ihania ruuan tuoksuja ja hypistelemässä kaikkea kivaa. Mukaan tarttui suomalainen puukko, silmälasien puhdistusnestettä, lakuja, brittiläistä toffeeta, saksalaista patonkia ja Henkka osti siinä ohi mennen itselleen uuden pyöränkin. Kivoja tapahtumia tuollaiset markkinat!

Eilen meillä hajosi taas molemmat autot, kyllä hieman ottaa päähän ja pistää haaveilemaan sellaisesta oikeasti hyvästä autosta. Toisaalta me taas ajetaan niin vähän autolla, kerran-pari viikossa käymään vanhempien tykönä tai metsässä, että tuntuisi vähän turhalta maksaa siitä lystistä monta tonnia.

Uutta suuntaa

Se on syksy täällä taas. Ja vitsi mikä syksy onkin, mulla on koulua iltaisin ja töitä päivisin. Tähän kuvioon mahdutetaan vielä Tessu, tuleva pentu ja muiden töiden etsiminen, ettei tarvitsisi olla ympäri vuorokauden menossa! Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä tosi onnellinen. Jotenkin kaikki vaan sujuu just nyt niin hienosti eikä pahemmin väsytäkään, vaikka kiirettä onkin. Henkankin reissut loppuu kohta, joten minunkin kiire vähän vähenee.

Toissa viikonloppuna korjattiin autoa ja käytiin talkoilemassa beaglekerhon mätsärissä. Olin ensimmäistä kertaa ikinä kehäsihteerinä ja täytyy sanoa, että oli mukavaa puuhaa. Olen käynyt näyttelyissä noin 12-vuotiaasta melko säännöllisesti kuvailemassa ja katsomassa koiria huvikseni, ja omien koirienkin kanssa joitakin kertoja. Kehäsihteeriksi ryhtymistä olen pohtinut jo jonkin aikaa ja nyt sitten sain vahvistuksen sille, että eiköhän sinne kurssille ensi talvena mennä.

Elämää ehkä helpottaa sekin, että nyt on selvillä suunta, minne mennä. Todella pitkään olen ollut vain tyytymätön työhön ja omaan ammattiin, mikä sitten on tehnyt elämästä todella stressaavaa ja ehkä se kyllästyminen on heijastunut sitten muuhunkin elämään. Nyt kun on konkreettisesti tehnyt jotain, eli lähtenyt opiskelemaan ja päättänyt suunnan, minne kulkea, alkaa stressi helpottaa ja kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

Syyskuulumisia

Vitsi, mikä tauko taas viime postauksesta... On ilmeisesti ollut niin kauheasti töitä, ettei ole ehtinyt. ;) Nyt ne työt kumminkin loppui ja pitäisi keksiä, mitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikein tekeekään. Vähän ahdistaa ja hirvittää taas, että kuinkahan kauan sitä joutuukaan työttömänä olemaan tällä kertaa.

Oltiin Henkan syysloma mökillä ja mie kävin sieltä käsin töissä - tuntui uskomattoman lyhyeltä tuollainen 40km mittainen työmatka. Töiden jälkeen ehdittiin tehdä vaikka mitä, käytiin kalastelemassa, saunottiin, lenkkeiltiin metsässä ja lenkkeiltiin tiellä, iltaisin oltiin molemmat aivan poikki, kun minun töiden aikana Henkka kävi jänismetsällä. Viikonloppunakin tekemistä riitti mahdottomasti, joten kyllä väsytti, kun päästiin lopulta kaupunkiin kotiin. Silti oli ihanan rentouttavaa olla mökillä, kun sai tehdä erilaisia juttuja ja oli oikeasti fyysistä tekemistä. Olisi niin ihanaa, kun saisi omakotitalon. Ehkä sekin haave vielä joskus toteutuu.

Vähän tahtoo väsyttää tämä syksy ja pimeät, harmaat päivät, mitä nyt on riittänyt. Vähän piristystä tuo joululahjojen miettiminen, akvaarioprojekti ja Helsingin reissu, joka tehdään pikkusiskon kanssa joulukuun alussa. Kivaa päästä reissuun ja vielä niin mahtavaan tapahtumaan kuin Voittaja-näyttely on. Se on niin paljon muutakin kuin pelkkä koiranäyttely. Aikomuksena olisi kyllä ainakin yksi päivä pyöriä Helsingissä vähän muuallakin, kun kerran sinne asti ollaan menossa. :)

Vielä on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä. Ainakin toivottavasti! Tähän mennessä tämä kesä ei ole oikein vakuuttanut! Blogin pitokin on vähän unohtunut ja puolittain tarkoituksellakin jäänyt. Näköjään mie en enää kirjoita meidän sisustuksesta tai Henkan asioista mitään, kun jonkun yhden ihmisen pitää sitten häiriköidä sitä niistä asioista, mistä blogissa olen maininnut. Tästä sitä taas huomaa, että tässä blogin kirjoittelussa on ne varjopuolensakin ja tosiaankin kannattaa miettiä, mitä kuvia ja mitä juttuja blogiinsa pistää. Mutta nyt kumminkin takaisin täällä, koitan keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa. :D

Hankin itselleni uuden objektiivin, joka on yhdellä sanalla sanottuna ihana. Uusi tuokaan ei ole, niin kuin ei mikään minun objektiiveista ole ollut, mutta kylläpä nämä kameravarusteet kestää ihmiseltä toiselle ja vuodesta toiseen. :) Objektiivi on kuitenkin Canon 70-200mm f4L. Nyt alkaa saamaan koirista parempia kuvia ja ehkä saa jonkun räpsyn linnuistakin, ja aika monesta muusta jutusta, mihin tuo toinen ei riitä, kuten vaikka tästä lokkikuvasta näkee. ♥

Töissä luistaa hienosti, toimistohommat olisivat niin minun juttu, niitä saan nyt tehdä ja olla enemmän Rovaniemellä. Kotihommiakin olen nyt sitten ehtinyt paremin tehdä ja olenpa sitten pessyt ikkunat ja siivonnut kunnolla. Ihanaa, kun näkee ikkunasta pihalle taas. Ja ihanaa, kun ehtii ylipäänsä tehdä näitä kotijuttujakin eikä kämppä pääse näyttämään räjähtäneeltä missään vaiheessa.

Uusin villitykseni ja varmaan tämän hetken muoti-ilmiö muutenkin, on värittäminen. Aikuisten värityskirjat siis, joiden avulla voi saada itselleen mielenrauhaa, rentoutusta ja myös totta kai kivaa puuhasteltavaa. Piirtäminen on rentouttavaa puuhaa yleensäkin, mutta koska minunkin piirustuksenlahjat on mitä on, niin tuollainen värityskirja on ihana. :D Just sellaista tekemistä, mitä olen kaivannutkin.

Makuuhuoneen uusi järjestys

Pyöräytin tiistaina koko makuuhuoneen ympäri. Koko homma lähti siitä, kun Henkka nukkui ensimmäisen yön selkäleikkauksen jälkeen meidän vanhassa sängyssä. Oltiin jo pitkään oltu sitä mieltä, että se sänky on todella surkea ja ihan toivottoman huono selälle, tervekin selkä muuttui siinä nukkuessa huonoksi. Siispä suuntasin eilen töiden jälkeen sänkykaupoille Sotkaan (jonka palvelua voin muuten kiitellä).

Sänkyä kasatessa tajusin, että se on pari senttiä leveämpi kuin meidän entinen sänky, joten se ei mahtunut siihen, mihin piti. Tämän ansiosta jouduin/sain purettua kulmapöydän, joka vei ihan hirveästi tilaa ja oli oikeastaan ihan tarpeeton. Siirsin lipaston vaatekaapin paikalle oven taakse ja vaatekaapin puolestaan lipaston ja pöydän tilalle oven viereen. Tämä oli kyllä pitänyt tehdä jo pitkään, koska makuuhuone oli niin kauhean ahdas. Nyt sain lopultakin aikaiseksi, kun oli pakko.

Järjestyksen muuttamisen ja sängyn hyväksi toteamisen seurauksena rakas potilaani keksi lisää tekemistä. Makuuhuoneeseen piti saada televisio ja pleikkari, että voisi pelata makuultaan. Selkäleikkauspotilas ei saa nostaa mitään, kumarrella mihinkään eikä myöskään istua kovin pitkään - siksipä vaihtoehtoina on makaaminen tai seisominen/käveleminen.

Virittelin vanhan ikkunalaudan seinälle valmiisiin reikiin, ja nostin telkkarin ikkunalaudalle ts. hyllylle. Nyt voi sitten katsella sängystä telkkaria. Pleikkareita varten ahdettiin vielä sängyn ja seinän väliin pieni pöytä. Nyt meillä on oikein viihtyisä makuuhuone, jossa on hiukan enemmän tilaa kuin ennen. Telkkarin ja pleikkareiden ei ole tarkoitus jäädä ikuisiksi ajoiksi tuohon makuuhuoneeseen, mutta nyt alkuun ainakin 6 viikoksi... Tai 3kk ajaksi. Miten se nyt menikään.

En muuten voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, kun käytiin Henkan kanssa kävelemässä ihan pienen pieni matka kahdestaan ulkona ilman, että toiseen sattui ihan kamalasti. Aah, ehkä me vielä päästään meidän lenkkeilyharrastuksen pariin.

Kävin hakemassa eilen meidän karvalapsenkin kotiin todetakseni vain tänään, että mulle on suunniteltu reissuhommia neljäksi peräkkäiseksi viikoksi. Vähän ottaa päähän, kun en nyt sitten tiedä, kannattaako tuota koiraa käydä hakemassa aina päiväksi tänne kaupunkiin... Ja koko kesäkuu menee sitten reissussa. Luojan kiitos siellä välissä on juhannus ja kolmipäiväinen viikonloppu.