Hyvää oloa

Syksy on vuoden parasta aikaa, silloin on aina ihanan raikas ilma, kauniit värit ja jotenkin olokin on vaan tosi hyvä.  Tänä syksynä olen pitänyt unirytminkin fiksuna koko syksyn (edes viikonloppuisin en anna sen luiskahtaa pieleen) ja oi miten hyvää se tekeekään. Siitä huolimatta, että herään joka yö vähintään kerran käyttämään pentua pihalla, ei suuremmin väsytä.

Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.

Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.

Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.

Positiiviset x3

1. Juhannus oli ihana. Ihanaa lämpöä, aurinkoa, ihania ihmisiä ja ihanaa metsässä ja joella oleskelua. Ihanat koirat ja ihana minun rakas Henkka ♥ Ole niin onnekas, kun mulla on vierelläni sellainen ihminen kuin Henkka, se välittää, on lähellä, piristää ja rakastaa. Ihan minun toinen puolisko.

2. Ihanat maisemat, siis kuinka paljon voi kotikyläänsä rakastaa? Mie rakastan kaikkea sitä rauhaa, hiljaisuutta, tuttuja kiviä, karikkoja, saaria ja rantoja. Ne on niin kotoisia ja tuttuja. Keskiyön aurinko kun vielä kultaa koko maiseman, niin sitä voisi vaikka haljeta onnesta.

3. Soutaminen. Joella oleminen on jotain ihan parasta, kun airoilla vetelee hiljaksiin vauhtia, lokit kalastaa ympärillä ja aurinko paistaa yötä päivää. Moottori jotenkin pilaa aina tunnelmaa metelillään, mutta soutaminen on niin rauhoittavaa puuhaa, sitä jotenkin sulautuu siihen ympäristöönsä.

Vaattunkiköngäs

Käytiin viime perjantaina Vaattungilla katselemassa tulvaa. Tarkoitus oli käydä siellä paistamassa makkaratkin, mutta se sitten jäi, kun ei uskallettu (lue: mie en uskaltanut) mennä sillasta yli, kun Raudanjoki tulvi niin kovasti. Pitkospuutkin kelluivat vedessä ja jos liian kauaksi aikaa jäi seisoskelemaan, niin vajosi veteen. Käännyttiin sitten takaisin ja käytiin Vikakönkäällä Vaattunkivaaran päällä ihailemassa maisemia ja paistettiin siellä makkarat.




Oon viettänyt ensimmäisiä viikkoja kotona yksin, kun Henkka on reissutöissä. Aika orvolta tuntuu yksinoleminen, mutta aika aikaansa kutakin ja tätä nyt tällä kertaa. Valokuvaamiseen pitäisi ruveta panostamaan vähän enemmän, se on jäänyt ihan täysin sellaiseksi ohimennen räpsimiseksi. Kamera kainaloon, muutama kuva sieltä täältä räpsräps, ja siinä se on. :D Näissä kuvissa nyt on hieman yritystä valotusajalla leikkimisineen.

Vaattunkivaaran päältä näkyy kauas:

Ihana sunnuntai

Kävin tänä aamuna vähän kuvailemassa, kun heräsin jo seitsemältä. :) Nappasin kameran kainaloon ja koiran hihnaan ja lähdin katselemaan sopivia kuvauskohteita. Pikkulintuja, sorsia ja orava eksyivät kameran linssin eteen. Sunnuntaiaamujen tunnelma on kaupungissa aivan ihana, rakastan sitä rauhaa ja hiljaisuutta, mikä silloin on. Kaupungissa se tuntuu vielä niin erilaiselta, kun normaalisti sitä vilinää riittää enemmän tai vähemmän.

Käytiin tänä viikonloppuna Wanhoilla markkinoillakin, josta löytyi meille molemmille uudet käsityönä tehdyt kahvimukit ja Henkalle synttärilahjaksi puukko (käsityötä sekin). Kuvia ei vaan tullut otettua, vaikka tarkoitus oli. Siellä nimittäin on osa myyjistä panostanut pukeutumiseenkin aika hienosti!

Myös Oikaraisella käytiin syömässä minun synttärikakkua vähän etukäteen, kun tiistaina olen kuitenkin Pellossa rämpimässä radan varressa. Siskot oli tehneet tosi hienon ja ennen kaikkea herkullisen kakun. <3 Synttärilahjaksi sain vielä kaiken lisäksi muumimukin ja Henkalta ihanat korvikset. Tuntuipas kivalta. :)

Syksy hiipii hiljaa

Syksy alkaa pikku hiljaa lähestyä ja mie oon niin onnellinen siitä! Tykkään syksystä ihan hirveästi, syksyn raikkaat sumuisen aurinkoiset aamut, punertava auringonpaiste ja syksyn tuoksu on ihania. Olen ihan ehdottomasti elokuun lapsi ja rakastan niin lämpimiä päiviä kuin niitä syksyyn viittavia kylmempiä aamuja.

Tässä yhtenä päivänä otin kameran mukaan meidän pienelle aamulenkille, joka Tessun kanssa joka aamu suoritetaan. Oli kyllä taas niin nätti ilma, että ei toista. Olen joskus miettinyt, että miksihän mulla ei kesästä ole koskaan kuvia samalla tavalla kuin vaikka syksystä, mutta ehkä ne kesäsäät ei vaan innosta samalla tavalla.

Raikkaat syysaamut on vaan jotain niin ihanaa. ♥

Vielä on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä. Ainakin toivottavasti! Tähän mennessä tämä kesä ei ole oikein vakuuttanut! Blogin pitokin on vähän unohtunut ja puolittain tarkoituksellakin jäänyt. Näköjään mie en enää kirjoita meidän sisustuksesta tai Henkan asioista mitään, kun jonkun yhden ihmisen pitää sitten häiriköidä sitä niistä asioista, mistä blogissa olen maininnut. Tästä sitä taas huomaa, että tässä blogin kirjoittelussa on ne varjopuolensakin ja tosiaankin kannattaa miettiä, mitä kuvia ja mitä juttuja blogiinsa pistää. Mutta nyt kumminkin takaisin täällä, koitan keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa. :D

Hankin itselleni uuden objektiivin, joka on yhdellä sanalla sanottuna ihana. Uusi tuokaan ei ole, niin kuin ei mikään minun objektiiveista ole ollut, mutta kylläpä nämä kameravarusteet kestää ihmiseltä toiselle ja vuodesta toiseen. :) Objektiivi on kuitenkin Canon 70-200mm f4L. Nyt alkaa saamaan koirista parempia kuvia ja ehkä saa jonkun räpsyn linnuistakin, ja aika monesta muusta jutusta, mihin tuo toinen ei riitä, kuten vaikka tästä lokkikuvasta näkee. ♥

Töissä luistaa hienosti, toimistohommat olisivat niin minun juttu, niitä saan nyt tehdä ja olla enemmän Rovaniemellä. Kotihommiakin olen nyt sitten ehtinyt paremin tehdä ja olenpa sitten pessyt ikkunat ja siivonnut kunnolla. Ihanaa, kun näkee ikkunasta pihalle taas. Ja ihanaa, kun ehtii ylipäänsä tehdä näitä kotijuttujakin eikä kämppä pääse näyttämään räjähtäneeltä missään vaiheessa.

Uusin villitykseni ja varmaan tämän hetken muoti-ilmiö muutenkin, on värittäminen. Aikuisten värityskirjat siis, joiden avulla voi saada itselleen mielenrauhaa, rentoutusta ja myös totta kai kivaa puuhasteltavaa. Piirtäminen on rentouttavaa puuhaa yleensäkin, mutta koska minunkin piirustuksenlahjat on mitä on, niin tuollainen värityskirja on ihana. :D Just sellaista tekemistä, mitä olen kaivannutkin.

Maalaismaiseman sun kanssas jakaisin

Mie pistin auton myyntiin viime viikonloppuna ja sain sen tällä viikolla vielä myytyäkin. Nyt sitten ajelen minun ekalla omalla autolla, eli vanhalla kunnon Fiestalla. Yritän tässä nyt etsiskellä sopivaa ja mielellään luotettavaa yksilöä taittamaan kilometrejä kanssani. Saa nähdä, kuinka onnistaa tällä kertaa autokaupoilla, edellisestä autosta kun oli lähinnä päänvaivaa.

Eilen käväistiin Oikaraisella nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Oli kyllä tosi upea ilma, lämmintä noin 5 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotikyläkin on niin kaunis, että ikävähän tuonne tulee joka kerta, vaikka käynkin siellä usein - vähintään kerran viikossa. Käytiin uittamassa koiraa Raudanjoessa, jonka rannat on sulat ja nautiskeltiin vaan.

Tänään käväisin juoksentelemassa taas juoksuohjelman mukaisen kolme kilsaa. Tuntui se taas vähän helpommalta kuin ekalla lenkillä. Koirakin alkaa tajuta, että juostessa juostaan ja kävellessä sitten nuuhkitaan. Eilinen lepopäivä ei kyllä ollut lepoa taas nähnytkään, kun tuli käveltyä 12km. Mutta noh, ei nättinä päivänä viitsi paljon sisälläkään kykkiä.

Eilen väkertelin uuden ulkoasun koirablogin puolelle, nyt pitäisi keksiä joku hyvä idea tällekin blogille. Ei tuo lumisen harmaa ulkoasu enää oikein nappaa!