Omppupiirakkaa ja maalaiselämää

 Leivoin omenapiirakkaa tässä yhtenä päivänä. Mielessä siinsi muisto kesän match showsta, jossa Henkan kanssa syötiin varmaan parasta omenapiirakkaa ikinä. Se oli niin ihanan mehevä ja maku oli ihan taivaallinen. Päällä oli omenasosetta niiden perinteisten omenalohkojen sijaan. Valitettavasti en tajunnut kysyä omenapiirakan reseptiä tai sitä, miten se oli tehty. Niinpä kaivoin netin syövereistä sellaisen ohjeen, jolla kuvittelin saavani hyvää mehevää omenapiirakkaa. Ihan ei putkeen mennyt tällä kinuskikissan ohjeella. Maku oli kyllä ihan hyvä, mutta pohjasta tuli auttamatta liian paksu ja kuiva. Ihan hyvää se silti oli. Mikäpä meiltä herkkusuilta sitä paitsi jäisi syömättä... Ensi kerralla sitten etsin jonkun mehevän pohjan ohjeen, jolle levitän omenasoseen.

Tänä viikonloppuna käytiin mummolassa ja syömässä pikkuveljen synttärikakkua, siinä sivussa tietysti myös vähän ulkoilemassa (ja korjaamassa autoa, mutta sitä ei halua miettiä yhtään enempää). Oli ihanaa käydä käveleskelemässä pellon laitoja aurinkoisena syyspäivänä ja kiertämässä pitkä metsälenkki vähän sateisempana, mutta sitäkin raikkaampana sunnuntaina. Siellä se mieli lepää paremmin kuin ikinä missään muualla. ♥

Everstin piilo

Olen jo moneen kertaan miettinyt Pellossa töissä ollessa, että mikä ihme on tuo Everstin piilo, jonne tien laidasta osoittaa kyltti Juoksengin kohdalla. Kirosin myös korkeaa Ratasvaaraa töiden lomassa moneen kertaan, se nimittäin vei puhelimesta ja mittalaitteesta kuuluvuuden, ja ajattelin, että sen päältä voisi olla hienot maisemat. Torstaina päätin sitten käydä kiipeilemässä ja katsomassa Everstin piiloa, joka osoittautui luolaksi kallioisen vaaran kyljessä.

Ensimmäinen reitti Everstin piilolle lähtee heti Ratasjärvelle kääntyvän tien alusta, siitä piilolle tulee matkaa noin 3km. Mulla ei kumminkaan huvittanut kävellä töiden lisäksi vielä 6km lenkkiä, joten ajelin Ratasjärventietä eteenpäin, kunnes tuli uusi kyltti Everstin piilolle. Tästä oli matkaa piilolle noin 500m ja vaaran päälle 700m.

Reitti on melkoisen jyrkkä, koska kuten sanoin, vaara on kallioinen ja melkoisen korkea. Ensin reitti oli kapeaa polkua, ja muuttui jossain vaiheessa portaiksi. Hengästyminen tuolla reitillä on kyllä ihan takuuvarma juttu. Piilolle nousi portaat ensin ylös ja sitten laskeuduttiin portaita pitkin alas luolaan. Ihan jännän näköinen paikka, mutta mie en luolaan mennyt, koska mulla kammottaa kaikenlaiset onkalot ja ahtaat paikat.

Everstin piilon nimi tulee tosiaan siitä, että talvisodan jälkeen Ragnar Nordström -niminen eversti joutui lähtemään maanpakoon Ruotsiin, koska Valpo (Valtiollinen poliisi), jahtasi häntä asekätkennän, kommunismin vastaisen toiminnan ja saksalaissuhteiden takia, joita hän oli harjoittanut toisen maailmansodan aikaan. Matkalla Ruotsiin hän joutui piileskelemään metsissä ja tämä luola oli yksi everstin piilopaikoista.

Vaaran päältä oli todella hienot maisemat Ratasjärvelle ja pitkälle Ruotsin puolelle asti. Tornionjokeakin näkyi vähintään kymmenisen kilometriä, jos ei vähän enemmänkin. Tosi vaikuttavan näköiset maisemat kyllä ja ihmettelinkin, miksi reitti oli niin huonokuntoinen, koska kävijöitä tuolla voisi hyvinkin olla, jos tuosta paikasta tiedettäisiin vähän enemmän.

Kuulin Pellossa kahvilla istuskellessani, kun viereisessä pöydässä ihmiset miettivät, että mitähän sitä keksisi Pelloon, että sinne saisi enemmän turisteja ja kulkijoita muutenkin. Samaan aikaan kuitenkin nämä luontoreitit ränsistyy, eikä tuonnekaan kukaan keksi mennä kuin sattumalta. Myöskään opastekylttien, -taulujen ja -tolppien kunto ei ihan vakuuta, välillä kävi mielessä, että olenkohan edes menossa oikeaan suuntaan. Ei sinne silti eksymään pääse ja suosittelen käymään jo maisemienkin takia. :)

Syksy hiipii hiljaa

Syksy alkaa pikku hiljaa lähestyä ja mie oon niin onnellinen siitä! Tykkään syksystä ihan hirveästi, syksyn raikkaat sumuisen aurinkoiset aamut, punertava auringonpaiste ja syksyn tuoksu on ihania. Olen ihan ehdottomasti elokuun lapsi ja rakastan niin lämpimiä päiviä kuin niitä syksyyn viittavia kylmempiä aamuja.

Tässä yhtenä päivänä otin kameran mukaan meidän pienelle aamulenkille, joka Tessun kanssa joka aamu suoritetaan. Oli kyllä taas niin nätti ilma, että ei toista. Olen joskus miettinyt, että miksihän mulla ei kesästä ole koskaan kuvia samalla tavalla kuin vaikka syksystä, mutta ehkä ne kesäsäät ei vaan innosta samalla tavalla.

Raikkaat syysaamut on vaan jotain niin ihanaa. ♥

Äitienpäivän viettoa ja parveke

Vietin äitienpäivää Oikaraisella, ensin kävin kotona ja sitten sieltä kävin mutkan mummolassa, jossa näin paria tätiä ja serkun lapsia. Mummolasta kävin myös siellä päin metsässä lenkillä koiran kanssa. Oli todella upea ilma, lämmintä 12 astetta ja ihan kirkas päivä. Tällaista päivää ei muualla haluaisi viettääkään.

Kun toissa päivänä kirjoittelin niitä parvekesuunnitelmia, niin eilen otin sitten asiakseni lähteä hankkimaan niitä juttuja, mitä ajattelin tarvitsevani. Oli jotenkin paljon helpompi lähteä toteuttamaan suunnitelmia, kun ne oli selkeinä mielessä tuon blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen. Nyt meillä onkin sitten jo hyvät lähtökohdat viihtyisään parvekkeeseen, kun kävin eilen hakemassa meille parvekekalusteet ja parvekemattoa! :) Tässä nyt kuvat parvekkeesta tällä hetkellä:

Tuo resu nojatuoli on tarkoitus viedä pois - edelleenkin. Tuolle seinälle en ehkä muuta enää laitakaan, jos en sitten jotain kukkaa roikkumaan tuosta tangosta. Hyllyn päälle voi kuvitella sitten tomaatit tuohon saaviin, jonka löysin vanhalta talolta (todella antiikkista) ja muita kasveja. :) Eiköhän me tällä parvekkeella nyt kesä viihdytä!

Juoksemisongelmaa ja onnellisuutta

Minun juoksemiset tyssäsi nyt pahasti, kun mulla menee selkä ihan hillittömään jumiin, kun vaan kävelenkin tuolla asfaltilla - juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti nuo vähemmän tuetut ja pehmustetut kengät ei vaan sovi tällaiselle jalkavammaiselle, jolla kipeytyy muutenkin joka paikka helposti. Kokeilin iltalenkillä vanhoja rähjäisiä lenkkareita, ja niiden kanssa juokseminen sujui ihan hyvin eikä selkä tai jalat suutahtaneet oikeastaan yhtään...

Ois niin kiva, kun jossain lähellä menisi joku metsäpolku tai vastaava, jolla voisi juosta, mutta meillä ei tässä lähellä semmosia ole. Typerä kaupunki, kun ne ainoat asuinpaikat, joissa on niitä lenkkeilymahdollisuuksia metsässä, on myös niitä kaikista surkeimpia noin muuten.

Kävin sunnuntaina Oikaraisella koirien ja kaverin kanssa käppäilemässä Jokkavaarassa aamuhangilla, se oli kyllä mukavaa. :) Iltapäivällä kävin vielä mummolassa ja sielläkin kiertelin rauhalliseen tahtiin rantoja ja nautin lintujen laulusta ja hiljaisuudesta.

Elämä on tällä hetkellä kauhean stressaavaa, kun Henkka on niin kipeä, minun pitää hoitaa koti ja koirat, ja kohta alkaa työtkin. Mie olen mestari keksimään kaikkea kivaa ostettavaa etenkin silloin, kun elämässä joku vastustaa. Niinpä mie olen uutta objektiivia, sykemittaria ja ihokarvanajokonetta rikkaampi... Tänä kesänä olisi tarkoitus saada myös parveke sellaiseen kuntoon, että siellä kehtaisi olla. :'D

Oikein söpö kuva minusta ja Tessusta! ♥

Maalaismaiseman sun kanssas jakaisin

Mie pistin auton myyntiin viime viikonloppuna ja sain sen tällä viikolla vielä myytyäkin. Nyt sitten ajelen minun ekalla omalla autolla, eli vanhalla kunnon Fiestalla. Yritän tässä nyt etsiskellä sopivaa ja mielellään luotettavaa yksilöä taittamaan kilometrejä kanssani. Saa nähdä, kuinka onnistaa tällä kertaa autokaupoilla, edellisestä autosta kun oli lähinnä päänvaivaa.

Eilen käväistiin Oikaraisella nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Oli kyllä tosi upea ilma, lämmintä noin 5 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotikyläkin on niin kaunis, että ikävähän tuonne tulee joka kerta, vaikka käynkin siellä usein - vähintään kerran viikossa. Käytiin uittamassa koiraa Raudanjoessa, jonka rannat on sulat ja nautiskeltiin vaan.

Tänään käväisin juoksentelemassa taas juoksuohjelman mukaisen kolme kilsaa. Tuntui se taas vähän helpommalta kuin ekalla lenkillä. Koirakin alkaa tajuta, että juostessa juostaan ja kävellessä sitten nuuhkitaan. Eilinen lepopäivä ei kyllä ollut lepoa taas nähnytkään, kun tuli käveltyä 12km. Mutta noh, ei nättinä päivänä viitsi paljon sisälläkään kykkiä.

Eilen väkertelin uuden ulkoasun koirablogin puolelle, nyt pitäisi keksiä joku hyvä idea tällekin blogille. Ei tuo lumisen harmaa ulkoasu enää oikein nappaa!