Everstin piilo

Olen jo moneen kertaan miettinyt Pellossa töissä ollessa, että mikä ihme on tuo Everstin piilo, jonne tien laidasta osoittaa kyltti Juoksengin kohdalla. Kirosin myös korkeaa Ratasvaaraa töiden lomassa moneen kertaan, se nimittäin vei puhelimesta ja mittalaitteesta kuuluvuuden, ja ajattelin, että sen päältä voisi olla hienot maisemat. Torstaina päätin sitten käydä kiipeilemässä ja katsomassa Everstin piiloa, joka osoittautui luolaksi kallioisen vaaran kyljessä.

Ensimmäinen reitti Everstin piilolle lähtee heti Ratasjärvelle kääntyvän tien alusta, siitä piilolle tulee matkaa noin 3km. Mulla ei kumminkaan huvittanut kävellä töiden lisäksi vielä 6km lenkkiä, joten ajelin Ratasjärventietä eteenpäin, kunnes tuli uusi kyltti Everstin piilolle. Tästä oli matkaa piilolle noin 500m ja vaaran päälle 700m.

Reitti on melkoisen jyrkkä, koska kuten sanoin, vaara on kallioinen ja melkoisen korkea. Ensin reitti oli kapeaa polkua, ja muuttui jossain vaiheessa portaiksi. Hengästyminen tuolla reitillä on kyllä ihan takuuvarma juttu. Piilolle nousi portaat ensin ylös ja sitten laskeuduttiin portaita pitkin alas luolaan. Ihan jännän näköinen paikka, mutta mie en luolaan mennyt, koska mulla kammottaa kaikenlaiset onkalot ja ahtaat paikat.

Everstin piilon nimi tulee tosiaan siitä, että talvisodan jälkeen Ragnar Nordström -niminen eversti joutui lähtemään maanpakoon Ruotsiin, koska Valpo (Valtiollinen poliisi), jahtasi häntä asekätkennän, kommunismin vastaisen toiminnan ja saksalaissuhteiden takia, joita hän oli harjoittanut toisen maailmansodan aikaan. Matkalla Ruotsiin hän joutui piileskelemään metsissä ja tämä luola oli yksi everstin piilopaikoista.

Vaaran päältä oli todella hienot maisemat Ratasjärvelle ja pitkälle Ruotsin puolelle asti. Tornionjokeakin näkyi vähintään kymmenisen kilometriä, jos ei vähän enemmänkin. Tosi vaikuttavan näköiset maisemat kyllä ja ihmettelinkin, miksi reitti oli niin huonokuntoinen, koska kävijöitä tuolla voisi hyvinkin olla, jos tuosta paikasta tiedettäisiin vähän enemmän.

Kuulin Pellossa kahvilla istuskellessani, kun viereisessä pöydässä ihmiset miettivät, että mitähän sitä keksisi Pelloon, että sinne saisi enemmän turisteja ja kulkijoita muutenkin. Samaan aikaan kuitenkin nämä luontoreitit ränsistyy, eikä tuonnekaan kukaan keksi mennä kuin sattumalta. Myöskään opastekylttien, -taulujen ja -tolppien kunto ei ihan vakuuta, välillä kävi mielessä, että olenkohan edes menossa oikeaan suuntaan. Ei sinne silti eksymään pääse ja suosittelen käymään jo maisemienkin takia. :)

Sumua ennen hellettä

Tällä viikolla on kyllä helteet hellineet tosi mukavasti, tai hellineet ja hellineet. Ei niitä töitä niin kauhean nautinnollista ole tehdä helteessä. Kaikesta huolimatta töitä on tehty ja kylmän sumuiset aamut onkin olleet parasta työaikaa. Napsin tuossa yhtenä aamuna kuvia työmaan vierestä ja nämä on sitten sieltä.

Paljon on tullut mietittyä myös tätä omaa alaa ja opiskelua. Ajattelinkin hakea ensi keväänä opiskelemaan ja nyt ilmoittautua avoimen yliopiston kursseille, niin saan vähän käsitystä tuosta opiskelusta. Ehkä siitä on myös hieman apua pääsykokeita ajatellen ja ainakin, jos pääsisin kouluun sisään, olisi mulla jo jokunen opintopiste kasassa. Pääsykokeisiinhan täytyy lukea yksi kirja, jossa on viisi tutkimusta, ja muistaa sieltä käytännössä kaikki tieto jokaista vuosilukua myöden...

Nyt kuitenkin työt jatkuu vielä 1,5kk ajan ja pääsen katselemaan lisää tätä meidän maakuntaa.. ;)

Ihana sunnuntai

Kävin tänä aamuna vähän kuvailemassa, kun heräsin jo seitsemältä. :) Nappasin kameran kainaloon ja koiran hihnaan ja lähdin katselemaan sopivia kuvauskohteita. Pikkulintuja, sorsia ja orava eksyivät kameran linssin eteen. Sunnuntaiaamujen tunnelma on kaupungissa aivan ihana, rakastan sitä rauhaa ja hiljaisuutta, mikä silloin on. Kaupungissa se tuntuu vielä niin erilaiselta, kun normaalisti sitä vilinää riittää enemmän tai vähemmän.

Käytiin tänä viikonloppuna Wanhoilla markkinoillakin, josta löytyi meille molemmille uudet käsityönä tehdyt kahvimukit ja Henkalle synttärilahjaksi puukko (käsityötä sekin). Kuvia ei vaan tullut otettua, vaikka tarkoitus oli. Siellä nimittäin on osa myyjistä panostanut pukeutumiseenkin aika hienosti!

Myös Oikaraisella käytiin syömässä minun synttärikakkua vähän etukäteen, kun tiistaina olen kuitenkin Pellossa rämpimässä radan varressa. Siskot oli tehneet tosi hienon ja ennen kaikkea herkullisen kakun. <3 Synttärilahjaksi sain vielä kaiken lisäksi muumimukin ja Henkalta ihanat korvikset. Tuntuipas kivalta. :)

Syksy hiipii hiljaa

Syksy alkaa pikku hiljaa lähestyä ja mie oon niin onnellinen siitä! Tykkään syksystä ihan hirveästi, syksyn raikkaat sumuisen aurinkoiset aamut, punertava auringonpaiste ja syksyn tuoksu on ihania. Olen ihan ehdottomasti elokuun lapsi ja rakastan niin lämpimiä päiviä kuin niitä syksyyn viittavia kylmempiä aamuja.

Tässä yhtenä päivänä otin kameran mukaan meidän pienelle aamulenkille, joka Tessun kanssa joka aamu suoritetaan. Oli kyllä taas niin nätti ilma, että ei toista. Olen joskus miettinyt, että miksihän mulla ei kesästä ole koskaan kuvia samalla tavalla kuin vaikka syksystä, mutta ehkä ne kesäsäät ei vaan innosta samalla tavalla.

Raikkaat syysaamut on vaan jotain niin ihanaa. ♥

Ounasvaaralla

Lähdettiin Henkan kanssa käymään vähän uusissa maisemissa lenkillä, kun tuo asfaltilla saman renkulan tarpominen kyllästyttää joskus, eikä tuo asfalttilenkkeily ole nivelillekään mikään ihan ykkösjuttu. Tarkoitus oli ensin lähteä käymään vain Saarenkylässä hieman kävelemässä samalla kun kävisimme kirjastossa. Kirjaston pihalla kuitenkin päätettiin, että eiköhän lähdetä Ounasvaaraan, jossa siis sijaitsee talvisin laskettelurinteet. Kameraa ei tullut tällä kertaa mukaan, kun tarkoitus oli alunperin mennä vain talsimaan tasamaata.

Siinä sai jalkalihakset vähän kyytiä, kun kiikuttiin vaaran päälle Tottorakan rinnettä pitkin. Mie vielä yritin tehdä muutamia juoksuspurttejakin, niin että kyllä siinä hengästyi ihan kunnolla. Sai selkäleikkauksesta toipuvakin vähän kuntoa nostattavaa liikuntaa ja kyllähän se mullekin hyvää teki.

Ei ole taas pitkään aikaan tullu tehtyä mitään lihaskuntoa kehittävää tai edes juoksenneltua, kun polvi suuttui pitkästä pyörälenkistäkin... Käveleminen ja kiipeileminen sille ilmeisesti sopii. Toissa päivänä tein sitten pitkästä aikaa Yoogaian kautta yhden tunnin ja huh, kylläpä se taas tuntuukin kipeinä lihaksina ja myös hyvänä olona. Miksihän sitä aina välillä päästää itsensä laiskistumaan, vaikka tuo liikkuminen ja sen tuoma tunne on niin kiva?

Eikös vaan ole nätti kaupunki? Ainakin näin ylhäältä katottuna. ;) Panorama-kuva kannattaa klikata isommaksi!

 

Löysin muuten Bikbokista aivan ihanan ruutupaidan. Olen ettiny ittelleni sopivaa jo tosi kauan ja nyt lopultakin löytyi. Ihan paras vaate! :) Muuten en ole alennusshoppailuja juuri harrastanutkaan, Lindexiltä taisin löytää pari valkoista t-paitaa kuvioilla ja Haaparannan Hööksistä löysin takin. Kyllä laadukkaat urheiluvaatteet on vaan niin paljon paremmin istuvia ja toimivia kuin jotkut satunnaiset retkeily- tai ulkoiluvaatteet.

Vielä on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä. Ainakin toivottavasti! Tähän mennessä tämä kesä ei ole oikein vakuuttanut! Blogin pitokin on vähän unohtunut ja puolittain tarkoituksellakin jäänyt. Näköjään mie en enää kirjoita meidän sisustuksesta tai Henkan asioista mitään, kun jonkun yhden ihmisen pitää sitten häiriköidä sitä niistä asioista, mistä blogissa olen maininnut. Tästä sitä taas huomaa, että tässä blogin kirjoittelussa on ne varjopuolensakin ja tosiaankin kannattaa miettiä, mitä kuvia ja mitä juttuja blogiinsa pistää. Mutta nyt kumminkin takaisin täällä, koitan keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa. :D

Hankin itselleni uuden objektiivin, joka on yhdellä sanalla sanottuna ihana. Uusi tuokaan ei ole, niin kuin ei mikään minun objektiiveista ole ollut, mutta kylläpä nämä kameravarusteet kestää ihmiseltä toiselle ja vuodesta toiseen. :) Objektiivi on kuitenkin Canon 70-200mm f4L. Nyt alkaa saamaan koirista parempia kuvia ja ehkä saa jonkun räpsyn linnuistakin, ja aika monesta muusta jutusta, mihin tuo toinen ei riitä, kuten vaikka tästä lokkikuvasta näkee. ♥

Töissä luistaa hienosti, toimistohommat olisivat niin minun juttu, niitä saan nyt tehdä ja olla enemmän Rovaniemellä. Kotihommiakin olen nyt sitten ehtinyt paremin tehdä ja olenpa sitten pessyt ikkunat ja siivonnut kunnolla. Ihanaa, kun näkee ikkunasta pihalle taas. Ja ihanaa, kun ehtii ylipäänsä tehdä näitä kotijuttujakin eikä kämppä pääse näyttämään räjähtäneeltä missään vaiheessa.

Uusin villitykseni ja varmaan tämän hetken muoti-ilmiö muutenkin, on värittäminen. Aikuisten värityskirjat siis, joiden avulla voi saada itselleen mielenrauhaa, rentoutusta ja myös totta kai kivaa puuhasteltavaa. Piirtäminen on rentouttavaa puuhaa yleensäkin, mutta koska minunkin piirustuksenlahjat on mitä on, niin tuollainen värityskirja on ihana. :D Just sellaista tekemistä, mitä olen kaivannutkin.

Puolukkarahkakakku

Tekaisin torstaina töiden jälkeen puolukkarahkakakun, johon olin hankkinut ainekset jo juhannuksen aikaan. Rahkakakun ohje on ollut mulla jo valmiina odottamassa syksystä asti, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehdä sen. Alkuperäisessä reseptissä sen nimi oli juustokakku, mutta koska tähän ei tule juustoa ollenkaan missään muodossa, niin rahkakakku tai jäätelökakku on huomattavasti parempia nimiä. Kakku on todella nopea tehdä, ainoastaan sen pakastamisvaiheessa menee aikaa, mutta valmisteluun ei juurikaan.

Yhdellä jos toisellakin on varmasti epäilyksiä puolukan sopivuudesta yhtään mihinkään sen happamuuden vuoksi, mutta tässä se on oikeasti herkullinen! Laitoin itse alkuperäisestä reseptistä poiketen kermarahkan tilalle vaniljarahkaa, joka sopii puolukan kanssa loistavasti yhteen ja pehmentää makua entisestään.

Resepti:

3 kananmunaa
1½dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1½dl puolukkasurvosta
200g vaniljarahkaa
2,5dl vispikermaa
6 digestive-keksiä

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset keskenään.
2. Sekoita keltuaiset, tomusokeri, vaniljasokeri, puolukkasurvos ja rahka. Jos laitat puolukat kokonaisina, käytä tehosekoitinta tai sauvasekoitinta, että puolukan kuoret menevät hienoksi silpuksi.
3. Vaahdota kerma ja sekoita puolukkaseoksen kanssa.
4. Vaahdota valkuaiset puhtaassa astiassa ja kääntele seoksen joukkoon. Valkuaisvaahdosta saa tehdä paksua.
5. Kaada massa laakeaan, pyöreään vuokaan.
6. Murskaa keksit ja ripottele keksimurska kakun päälle.
7. Pakasta 4-5 tuntia.
8. Nosta juustokakku jääkaappiin noin tuntia ennen tarjoilua. Kakun voi pakastaa uudelleen.
9. Koristele halutessasi puolukoilla.