Mietin sitä lhasa apso -poikaa, jonka niin kovasti haluaisin itselleni, mutta en voi mitenkään ottaa, kun ensi vuonnakin minua odottaa mitä todennäköisimmin reissutyöt. Ajatuskin koiranpennun jättämisestä viikoiksi suorastaan riipaisee sydämestä. Reissuun lähtemisen ajatteleminenkin stressaa ja ahdistaa. Tuntuu, että olen kertakaikkiaan ansassa, ja pakoreittiä ei ole.
Työttömyyttä on kaiken järjen mukaan edessä vielä useita kuukausia, mutta kun ne siellä tulevaisuudessa odottelevat reissutyöt ahdistaa jo nyt. Suunnitelmia on ihan turha tehdä ja omia arkielämän unelmia voi vain haaveilla toteuttavansa.
Haluaisin keksiä tähän tilalle mitä hyvänsä muuta, kunhan jotain järkevää, mutta en keksi mitä se voisi olla. Minkään muun työpaikan löytyminenkin tuntuu ihan toivottomalta. Toivon kovasti, että tähän tilanteeseen löytyisi joku ratkaisu, vieläpä hyvä sellainen.
Tämän hetken piristäjiä on kyllä joulun odotus, lahjojen pohtiminen ja ensi torstaina starttaava viikonloppureissu Helsinkiin. En malttaisi odottaa sitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti