Leivoin omenapiirakkaa tässä yhtenä päivänä. Mielessä siinsi muisto kesän match showsta, jossa Henkan kanssa syötiin varmaan parasta omenapiirakkaa ikinä. Se oli niin ihanan mehevä ja maku oli ihan taivaallinen. Päällä oli omenasosetta niiden perinteisten omenalohkojen sijaan. Valitettavasti en tajunnut kysyä omenapiirakan reseptiä tai sitä, miten se oli tehty. Niinpä kaivoin netin syövereistä sellaisen ohjeen, jolla kuvittelin saavani hyvää mehevää omenapiirakkaa. Ihan ei putkeen mennyt
tällä kinuskikissan ohjeella. Maku oli kyllä ihan hyvä, mutta pohjasta tuli auttamatta liian paksu ja kuiva. Ihan hyvää se silti oli. Mikäpä meiltä herkkusuilta sitä paitsi jäisi syömättä... Ensi kerralla sitten etsin jonkun mehevän pohjan ohjeen, jolle levitän omenasoseen.
Tänä viikonloppuna käytiin mummolassa ja syömässä pikkuveljen synttärikakkua, siinä sivussa tietysti myös vähän ulkoilemassa (ja korjaamassa autoa, mutta sitä ei halua miettiä yhtään enempää). Oli ihanaa käydä käveleskelemässä pellon laitoja aurinkoisena syyspäivänä ja kiertämässä pitkä metsälenkki vähän sateisempana, mutta sitäkin raikkaampana sunnuntaina. Siellä se mieli lepää paremmin kuin ikinä missään muualla. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti