Sänkyä kasatessa tajusin, että se on pari senttiä leveämpi kuin meidän entinen sänky, joten se ei mahtunut siihen, mihin piti. Tämän ansiosta jouduin/sain purettua kulmapöydän, joka vei ihan hirveästi tilaa ja oli oikeastaan ihan tarpeeton. Siirsin lipaston vaatekaapin paikalle oven taakse ja vaatekaapin puolestaan lipaston ja pöydän tilalle oven viereen. Tämä oli kyllä pitänyt tehdä jo pitkään, koska makuuhuone oli niin kauhean ahdas. Nyt sain lopultakin aikaiseksi, kun oli pakko.
Järjestyksen muuttamisen ja sängyn hyväksi toteamisen seurauksena rakas potilaani keksi lisää tekemistä. Makuuhuoneeseen piti saada televisio ja pleikkari, että voisi pelata makuultaan. Selkäleikkauspotilas ei saa nostaa mitään, kumarrella mihinkään eikä myöskään istua kovin pitkään - siksipä vaihtoehtoina on makaaminen tai seisominen/käveleminen.
Virittelin vanhan ikkunalaudan seinälle valmiisiin reikiin, ja nostin telkkarin ikkunalaudalle ts. hyllylle. Nyt voi sitten katsella sängystä telkkaria. Pleikkareita varten ahdettiin vielä sängyn ja seinän väliin pieni pöytä. Nyt meillä on oikein viihtyisä makuuhuone, jossa on hiukan enemmän tilaa kuin ennen. Telkkarin ja pleikkareiden ei ole tarkoitus jäädä ikuisiksi ajoiksi tuohon makuuhuoneeseen, mutta nyt alkuun ainakin 6 viikoksi... Tai 3kk ajaksi. Miten se nyt menikään.
En muuten voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, kun käytiin Henkan kanssa kävelemässä ihan pienen pieni matka kahdestaan ulkona ilman, että toiseen sattui ihan kamalasti. Aah, ehkä me vielä päästään meidän lenkkeilyharrastuksen pariin.
Kävin hakemassa eilen meidän karvalapsenkin kotiin todetakseni vain tänään, että mulle on suunniteltu reissuhommia neljäksi peräkkäiseksi viikoksi. Vähän ottaa päähän, kun en nyt sitten tiedä, kannattaako tuota koiraa käydä hakemassa aina päiväksi tänne kaupunkiin... Ja koko kesäkuu menee sitten reissussa. Luojan kiitos siellä välissä on juhannus ja kolmipäiväinen viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti